Indiedays Blog Awards -asu (ja valokuvattavana olemisen vaikeudesta)

Harvinaislaatuinen päivän asu -postaus! Piipahdin lauantaina Indiedaysin järjestämässä Bloggers’ Inspiration Day:ssa sekä saman tahon Blog Awards -juhlissa. Ensimmäisessä onnistuin bongaamaan kuvausseinän vasta kun kuvaaja oli jo poistunut (viihdyin niin pitkään saamassa hyvinkin tarpeeseen tulevia valokuvausvinkkejä toiselta kuvaajalta), joten päivältä ei harmikseni ole asukuvaa.

Illalla pukeuduin Uffin tarjouspäiviltä ostamaani kasarimekkoon, joka on luonnossa paljon kirkkaampi kuin kuvassa. Vähän harmittaa, että värit toistuvat noin laimeasti! Kuvausvinkkien lisäksi olen myös poseerausvinkkien tarpeessa, kun en tajunnut että veska peittää melkein koko yläosan.

Mekko secondhand, laukku secondhand, kengät Tamaris, korut H&M, huulipuna Chanel L’exubérante joka on lempparihuulipunani. Seuralaisena kälyni, joka on poistettu kuvasta toiveensa mukaisesti. Kuva Pauli Siuruainen.

Jänniä muuten nämä kuvausseinät. Pitäähän siihen tuppautua kun kerran oikein kuva otetaan, mutta ainakin minun on tosi vaikeaa olla siinä luontevasti. Kuvattavan rooliin asettuminen on hankalaa. En tiedä onko se kainostelua, mitä tässä nyt minua kuvataan, vai onko vaikea luovuttaa jollekin vieraalle valta siitä miltä näyttää ulospäin? Se tuntuu jopa jotenkin tyrkyltä.

Asu- tai treenikuvien ottaminen julkisella paikalla on minusta uskomattoman noloa. Ajattelen, että ohikulkijat miettivät, että mitä tuo oikein itsestään luulee, kun sitä oikein kuvata pitää. Kuulostaa kirjoitettuna tosi tyhmältä. Ehkä tämä on jäännettä niistä ajoista kun filmiä ei saanut tuhlata turhanpäiväisyyksiin vaan sai ottaa ainoastaan tärkeitä kuvia? Silloin oli samalla parin-kolmenkymmenen kuvan rullalla kaikkien perheenjäsenten synttärit, pääsiäiset, joulut ja juhannukset. Otanpa naamastani kuvan koska minulla on tylsää, miten käsittämätön ajatus se pari vuosikymmentä sitten olisi ollut!

Hankalaa on myös sen hahmottaminen, miltä mikäkin näyttää kuvassa. Blogia varten tulee muutenkin poseerattua kuvissa paljon enemmän kuin muuten tekisin. On ollut hämmentävää huomata, että vaikka minulla on suhteellisen hyvä tolkku siitä, mitä kroppani millonkin tekee, mutta siitä, miten se toistuu kuvaan, minulla ei ole hajuakaan. Kaipa sitäkin voisi treenata? Jos kehtaisi!

***

I really like this retro 80’s dress (despite it seems I’d try to cover it with my clutch)! What I don’t like is being photographed. I really don’t know why. It’s a complex issue: I find it embarrassing, odd, unnecessary and even pushy.