Jäniksenä @Helsinki Half Marathon

Olen tullut juosseeksi jo useamman puolimaratonin. Tarkkaa lukua en suoralta kädeltä muista, enkä jaksa laskea, yli kymmenen kuitenkin. Joukkoon on mahtunut niin helppoja, helteisiä, todella vaikeita, testimielessä läpi hölkättyjä kuin täysin spontaanejakin. Virallisten kisojen lisäksi olen juossut 21 kilometriä myös treenimielessä, esimerkiksi Aulangolta Turenkiin, mikä oli melkoinen koettelemus siellä eksoottisen luonnon keskellä. Eilen kuitenkin juoksin ihan erilaisen puolikkaan, jäniksenä Helsinki Half Marathonissa.

Ja se oli kaikkein kivoin puolimaraton, mitä olen koskaan juossut!

Syynä ei ollut pelkästään se, että 2:30 jäniksenä toimiminen tarkoitti omaan ennätykseeni verrattuna rauhallisempaa ja siten mukavampaa vauhtia. Eikä se, että reitti oli oikein kaunis ja varsin mielenkiintoinen. Eikä sekään, että sää oli hienoista lämpimyyttä lukuun ottamatta oivallinen. Näiden lisäksi vaikutti se, että juoksu sujui mukavasti ja ongelmitta piinallisen vammakevään jälkeen. Ennen kaikkea tästä teki huippukokemuksen mieletön juoksuseura!

Kanssani jänistelleen Tiian kanssa juttua riitti, ja oli todella inspiroivaa seurata mukanamme juoksevia. Monille tämä puolimaraton oli ensimmäinen, ja oli todella etuoikeus päästä elämään sitä heidän kanssaan. Kun takaa kuului ”En ole koskaan aiemmin juossut näin pitkään!” -huudahduksia, muisti itsekin miltä se tuntuu. Reitin varrella ilahdutti, kun joku kyseli joko hän uskaltaa kiristää tahtia, ja rohkaistuamme häntä lähtemään, emme nähneet kysyjästä enää vilaustakaan. Sekä tietysti se, kun maalin lähestyessä kehotimme ottamaan loppukirin, ensin itseään epäilleet vetäisivät meihin ihan selvän kaulan.

Ja maalissa: Vaikea sanoa, kummat olivat tuloksista ja maaliin selviytymisestä iloisempia, me jänikset vai kanssamme juosseet.

Aivan mieletön kokemus!

Oli vähän pää tyhjä juoksun jälkeen, enkä saanut muuta kuin istuttua tangolle. Kotona tajusin, että olisihan sitä nyt jotain käsien varassa tehtäviä liikkeitä pystynyt vetämään – edes jonkun jamillan tai edes v-invertin – vaikka en täysissä voimissa ollutkaan.

Omia tuntemuksia ei juostessa tullut tarkkailtua, koska huomio oli muualla. Varmaankin siitä johtuen koko puolikas tuntui todella helpolta ja kevyeltä. Verrattuna varsinkin kuukauden takaiseen HCR:iin, joka oli koettelemus huolimatta siitä, että lähdin sinne vain hölkkäämään pitkää lenkkiä keskeytys mielessäin.

Etukäteen kuitenkin pelkäsin aika lailla koko jänistelyhommaa. En siinä mielessä, että saisinko juostua halutun tuloksen, vaikka oma kuntoni onkin kevään aikana pahasti rapistunut. Vaan siinä mielessä, että onnistuisinko pitämään oikean vauhdin, ja sen tasaisena koko ajan. Nimenomaan tasainen vauhti on parhaita ominaisuuksiani pitkällä matkalla, mutta muiden tuloksista vastuussa oleminen huoletti silti. Onneksi ei tarvinnut lähteä matkaan yksin, sillä kaksi laskupäätä, kolme kelloa ja neljä silmää bongaamassa kilometrikylttejä teki homman huomattavasti helpommaksi.

Pientä epävarmuutta aiheutti se, että onnistuimme missaamaan lähtölaukauksen. Lähes koko juoksun ajan jatkuneen kalkuloinnin ansiosta tulimme maaliin ajassa 2:29:32. Kahden tunnin jänikset jättivät vielä pienemmän varan, siellä tehtiin tarkkaa työtä ja oltiin perillä ajassa 1:59:51!

Yleisesti HHM oli hyvin järjestetty ja kiva tapahtuma. Reitti ei ollut ihan niin nopsa kuin oli mainostettu, mutta toisaalta se oli vaihteleva, ja kuten todettua erittäin kaunis (Itä-Pasilan koukkauksista huolimatta…). Tapahtuma järjestettiin nyt ensimmäisen kerran, ja siihen nähden kaikki pelasi hyvin. Ensi vuodelle on kovasti toivottu lisää vessoja ja lisää käsiä auttamaan janoisia juoksijoita juomapisteillä, näihin toivomuksiin yhdyn itsekin.

Rock the Pole oli esiintymässä lähtö- ja maalialueella – minua laajemmalla muuvivalikoimalla!

Kunnon bloggaajana en tietenkään otattanut itsestäni kameralla mitään muita kuvia kuin tuon tangolla istumisen. Reitiltä on ilmeisesti tulossa kuvia ensi viikolla. Näytän kuitenkin niissä kaikissa tältä…voi hyvä ihme. No kädet on sentään edustavat, ja huomaahan tuosta että minulla tosiaan oli kivaa!

***

I was a pacemaker for the first time on this Saturday’s Helsinki Half Marathon. I have run several half marathons before, but this really was the best ever!