Kuntotestin tulokset
Eilisen hyvinvointipostauksen jälkimainingeissa luvassa lisää elämänviisauksia. Tälle blogille näyttää nimittäin muodostuneen selkeä kaava: ensin kerron hädissäni kuinka olen mennyt ilmoittautumaan kuntotestiin, cooperiin tai maratonille ja valitan ahdistuneena, että en halua mennä ei siitä mitään tule! Sitten menen kuitenkin ja selviän oikein hienosti. Mitä tästä sitten opimme?
Ainakin sen, että etukäteen murehtiminen on turhaa. Huomattavasti järkevämpää on murehtia aikana tai jälkikäteen, jos nyt on ylipäätään pakko murehtia. Ehkä myös sen, että paineen alla tuppaa suoriutumaan paremmin kuin itsekseen, joten kuumottaviin tilanteisiin on ihan hyvä silloin tällöin hankkiutua. Eikä vähiten siksi, että suorituksestaan saattaa saada suhteetonta iloa moneksi päiväksi.
Näihin syvällisyyksiin päädyttiin siis parin päivän takaisen lihaskuntotestin seurauksena (luojan kiitos se ei ollut aerobinen testi! Siinä ainakaan en olisi pärjännyt!). Testiin sisältyi neljä liikettä: pystypunnerrus (eli ”yläraajojen dynaaminen nostotesti”), istumaannousut, kyykky ja selkälihastesti.
Ei sattunut valokuvaajaa mukaan, joten kuvallisena todisteena ainoastaan supervirallinen tuloslappu.
Pystypunnerruksessa naiset nostavat viiden kilon käsipainoja vuorotellen kummallakin kädellä olkapään tasolta suoraan ylös (miehet käyttävät 10 kilon painoja). Kroppaa ei saa heijata, ja käden on ojennuttava ylhäällä ”lukkoon”. Testissä ei ole aikarajaa, mutta lepotaukoja ei luonnollisesti saa pitää. Toisen käden väsyessä toinen saa edelleen jatkaa liikettä, mutta lepäävä käsi ei saa aloittaa uudelleen.
Istumaannousujen on tarkoitus testata vatsalihaksia, vaikka mielestäni se ei ole siihen kovin optimaalinen liike. Suoritus tehdään selinmakuulta, jalat koukussa ja niin, että avustaja/testaaja pitää kintuista kiinni. Kädet pidetään pään takana, kyynärpäät edessä. Yläasennossa kyynärpäiden tulee koskea polviin, ja ala-asennossa lapojen osua maahan (pään ei tarvitse). Aikaa on puoli minuuttia, jonka aikana tehdään maksimimäärä toistoja.
Kyykky suoritetaan niin, että joko laudanpala kantapäiden alla tai lattialla seisten kyykistytään niin, että sivuilla roikkuvien käsien sormenpäät koskevat lattiaan jalan vieressä ja yläasennossa ojentaudutaan aivan suoraksi. Toistoja tehdään mahdollisimman monta 30 sekunnin aikana.
Selkälihakset testataan päinmakuulta, kädet joko niskan takana tai vieressä. Maksimiojennukseen ei tarvitse pyrkiä, vaan rintakehä ylös lattiasta riittää. Jaloista tuettuna tehdään mahdollisimman monta toistoa puolessa minuutissa.
Kuten todettua, olin hädissäni testistä, niin kovasti että jouduin kertomaan testaajalle olevani hermoraunio, jotta hän ei pitäisi minua muuten vaan omituisena. Liikkeet tehtiin kylmiltään, tuosta vain painot käteen ja juurikaan lepäilemättä niiden välillä.
No miten sitten meni? Erinomaisesti, paremmin kuin odotin. Joka liikkeestä tuli iän huomioivalla arviointiasteikolla täydet pisteet, eli 5 asteikolla 1-5. Vatsalihastestissä tein 28 toistoa, kyykyissä 27 ja heikkona kohtanani pitämilläni selkälihaksilla sain aikaan 33 toistoa 30 sekunnissa. Mutta pystypunnerrus, siitä se riemu vasta repesikin. Erinomaisen tuloksen raja on 63 toistoa, ja tämä kuulosti mielestäni jär-kyt-tä-vän suurelta määrältä. Suureksi yllätyksekseni nostin painoja 86 kertaa. Kahdeksankymmentäkuusi! En olisi ikinä uskonut! Enkä muuten tee tätä liikettä koskaan treenatessani, joten siihenkin nähden tulos oli melkoinen yllätys. (Muiden testien viitearvoja en tiedä, mutta erilaisia testejä ja tulostaulukoita löytää googlaamalla, joskin tuloksissa tuntuu olevan pientä heittoa eri lähteiden välillä.)
Että kannatti kyllä mennä. Olin samalla myös kehonkoostumusmittauksessa, ja sen tulos ei sitten ollutkaan yhtä iloinen… Palaan asiaan omassa postauksessaan jossain välissä.
Hyvin mä vedin ja vieläkin naurattaa.
Suunnittelin maratonilta sluibaamista.
***
I had a fitness test. Despite my fears I did just fine, scoring the best possible grade in every category.