Mahdutko vaatteisiisi?

Sain tässä äskeittäin uudet juoksutrikoot. Olin ilmoittanut kokoni etukäteen, varmuuden vuoksi M, vaikka pelkäsinkin sen kokoisten valuvan juostessa. Trikoiden lahkeensuissa oli vetoketjut, joiden ansiosta sain pöksyt jalkaani. Jalkaani ne myös jäivät, tarkalleen ottaen kanittamaan aavistuksen polven yläpuolelle. Minulle toimitettiin uusi pari koossa L. Saan ne juuri ja juuri ylleni, vaseliinin ja paistinlastan avulla.

Nämä trikoot eivät olleet mikään poikkeustapaus, minkä takia käytän housuja tosi harvoin. Sopivia on vaikea löytää. En tykkää joustamattomista tai puristavista vaatteista. Onneksi nykymuodissa on tarjolla niin venyvää jegginsiä kuin väljää kangashousuakin, johan luulisi ongelman ratkeavan, ilman että pöksy ratkeaa.

Vaan ei. Viime aikoina olen seissyt aika monen vaateliikkeen sovituskopissa kiskomassa puolisääreen juuttuneita housuja tuskanhiki otsalla joko ylös tai alaspäin. Housuja, joiden kokomerkintä on M/L, 40 tai 42. Kokotaulukoiden mukaan olen mitattavasta ruumiinosasta riippuen kokoa 34 – 38, enkä silti ole välttämättä saanut koon 42 housuja edes polviin saakka.

Kuvakaappaus ellos.fi.

Ongelma ei koske pelkästään housuja. Jos haluan jakun, joka ei kinnaa hartioilta, ja jossa pystyn liikuttamaan käsiäni, se roikkuu tyhjänä rinnan kohdalta ja lörpöttää vyötäröltä. Mekoissa ei pysty nostamaan käsiä ylös, koska yläselkäni venyttää takakappaletta ratkeamispisteeseen ja olkavarret täyttävät hihat. ”Omaa kokoani” olevat vaatteet kanittavat miltei aina jostain kohdin, ja suuremmat taas näyttävät helposti siltä, että olen napannut ne pukuleikkiin äidin kaapista.

Tämä on tietysti ärsyttävää. Mutta myös ahdistavaa. Ovatko sääreni ja reiteni todella niin isot, että koko 42 ei riitä? Ovatko käsivarteni niin jättimäiset, että ne eivät mahdu mihinkään joustamattomasta materiaalista tehtyyn hihaan? Olenko todella niin omituisen muotoinen ja epäsuhtainen?

Voisi kuvitella, että minulla on vielä helppoa, olenhan kuitenkin ns. standardikokoinen: keskipituinen ja normaalipainoinen. Millaisiksi nämä ongelmat muodostuvat siinä vaiheessa kun mittataulukko antaa kooksi 32 tai 52? Tai jos pituutta on 150 tai 180 senttiä?

Kun minäkin ”normaali”kokoisena ahdistun vaatekaupassa, en voi olla miettimättä, miten suuri osa monien kokemasta kroppa-ahdistuksesta johtuu siitä, että kaupasta ei löydy vaatteita, joihin vartalonsa saisi sisälle? Tavallaan ajatus on naurettava: eihän niitä vaatteita ole tehty minulle eikä minun mittojeni mukaan, vaan jokin hämärä keskivertokropanmuoto mielessä. Mutta helposti tulkitsee, että vika on itsessä ja omissa mittasuhteissa kun ei mikään sovi saati istu. Ehkä muut ovat sitä keskivertoa ja minä olen kovasti poikkeava? Yhtäkkiä sovituskopin peilikin vahvistaa saman. Ei kenelläkään ole tällaisia muotoja tai mittasuhteita, olen epänormaali ja viallinen.

On helppo sanoa, että ei sille kokonumerolle tai -kirjaimelle pidä antaa niin paljoa painoarvoa. Jostain syystä se tuntuu kuitenkin määrittävän meitä, mittaavan onnistumistamme ja arvoamme. Ja sopivuuttamme, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Kirppishaukkana olen huomannut, että hyvin monista naisten vaatteista on leikattu kokolappu pois, vaikka muut laput on jätetty paikalleen. En keksi sille mitään muuta syytä kuin sen, että kenenkään ei haluta näkevän sen paljastamaa lukua. Sen kun ajatellaan paljastavan meistä niin paljon. Mutta eihän se kerro käyttäjästä vaan vaatteesta!

Ennen vaatteet tehtiin tai teetettiin sen kropan mukaan, jonka yllä niitä oli tarkoitus pitää. Vaatteen tuli sopia vartalolle, ei vartalon vaatteeseen. Vintagekolttuja hiplatessa vieläpä usein huomaa, että saumoihin on jätetty sentti-pari varaa löysätä tai ottaa sisään, elämässä kun voi sellainen tarve tulla. Nykyisin olemme hyväksyneet ajatuksen, että meidän on sovittava vaatteisiin. Ja kun emme sovi, ahdistaa.

Koska minulla ei ole varaa käydä jatkuvasti ompelijalla, pukeudun kaapuihin ja trikooseen. Enkä välitä siitä ikäväsävyisestä hämmennyksestä, kun kolme kokoa mittoja suurempi vaate ei mahdu ylle. Kaappini on täynnä L ja XL-kokoisia vaatteita, enkä leikkaa yhdestäkään kokolappua pois. Sillä vaatteiden tulee sopia minulle, eikä minun mahtua niihin.

***

Shopping clothes is so hard. I’m standard-sized when it comes to height and weight, but having some muscles and a waist 30 cm smaller than my hips makes it really difficult to fit into anything. Not fitting into clothes makes many women feel bad about themselves and I’m not an exception. Some time ago it was clothes that should fit on us, not us into clothes. I try to remember that.