Miksi luulet, että et saa syödä?
Olin salilla. Lämmitellessäni viereeni sattui kaksi (melko kovaäänistä) nuorta naista, tai ehkä pikemmin tyttöä. Toinen oli hyvin hoikka, toinen pyöreämpi mutta ihan terveellisissä rajoissa. Sen kovaäänisyyden takia en voinut välttää kuulemasta mitä he puhuivat. Treenaamisesta, tietenkin, salilla kun oltiin. Samoin syömisestä, edelleen ihan looginen aihe. Mutta niiden juttujen sisältö, kyllä puistatti tätiä.
Aluksi he puhuivat siitä, miten paljon on pakko treenata ja millä tavalla. Sen jälkeen siirryttiin ruotimaan syömisiä. Tai siis ei-syömisiä. Kun sitä ja tätä ei saa syödä, tämä ja tuo on jätettävä pois ruokavaliosta, nälkäkin on. Mä aina oikein odotan x päivää, kun silloin saan syödä! Siitä tulee niin hyvä fiilis kun on ollut syömättä, että mä pystyn tähän!
Aika sanattomaksi vetää. Paitsi kirosanattomaksi ei.
Kyseessä olivat siis tavalliset nuoret naiset, eivät selvästikään mitkään fitnessharrastajat tai urheilijat. Joo tiedän, että olen kauhea kyylä, mutta teki mieli tulla alas siitä stepperiltä ja mennä tivaamaan, että miksi te luulette, että te ette saa syödä?! Miksi te luulette, että syömättömyys on pystyvyyden osoittamista?
En tarkoita tätä niin, etteikö hoikka ihminen saisi haluta muokata kroppaansa tai olla ehkä vielä hieman hoikempi. Tai etteikö jokainen saisi noudattaa sellaista ruokavaliota jonka itse kokee parhaimmaksi. Eikä asia tietenkään kuulu minulle. Ymmärrän kyllä, että nuori nainen haluaa olla mahdollisimman hyvännäköinen.
Terveessä hoikkuudessa ei ole mitään vikaa, se on monelle, eritoten nuorelle, ihan luonnollinen olotila. Mutta siinä on, että laihuus olisi jotain, mihin pitää pyrkiä terveytensä ja hyvinvointinsa uhalla saadakseen arvostusta tai tunteakseen itsensä arvokkaaksi. Ahdistaa ja raivostuttaa, että nuoret naiset (heitä he pääasiassa ovat) yhä edelleen uskovat, että heidän täytyy olla todella laihoja tai tietyn näköisiä ja näännyttää itseään. Sillä sitä se on, jos joutuu oikein odottamaan tiettyä ajankohtaa, jolloin saa ruokaa kyllikseen.
Jostain syystä monet silti hyväksyvät tämän mukisematta. Hämmentää todella paljon, miten annettuna otetaan se, miltä naisen sopii näyttää ja minkä verran syödä. En halua sanoa, etteivätkö tytöt salilla olisi miettineet asiaa, ehkä heillä oli pitkällinen puntarointi ja harkinta toimintansa taustalla. Oli taustalla harkintaa tai ei, joka tapauksessa he ovat ympäröivästä kulttuurista oppineet, että kauneus on tärkeää, laiha nainen on kaunis, ja ollakseen laiha pitää olla syömättä. Tolkuton määrä aikusiakin naisia on koko ajan vapaaehtoisesti syömättä tai syö aivan liian vähän. Koska se ikään kuin kuuluu siihen juttuun miten ollaan nainen.
No justiinsa.
Tästähän on se kaamea sanontakin. Nothing tastes as good as skinny feels. Sitäkin sopii miettiä, että miksi ajattelemme laihuuden tuntuvan hyvältä. Koska se tarkoittaa kulttuurissamme paitsi kauneutta, myös sitä pystyvyyttä ja kykyä itsehillintään. Menestystä. Hyvä ihminen pitää ruumiinsa ja tarpeensa kurissa, huono on holtiton. Se vain, että karkkipussi silloin tällöin ei ole mitään holtittomuutta. Saati se, että syö riittävästi ruokaa!
Miksi niin suuri määrä naisia (ehkä miehiäkin) suostuu elämään jatkuvassa nälässä? Mikäli joutuu olemaan suunnilleen syömättä saavuttaakseen tietyn vartalonmuodon, se tarkoittaa sitä, että se ei silloin ole kropalle sopiva muoto! Jos vartaloaan haluaa muokata, sen voi tehdä myös sellaisissa rajoissa, että on mukava olla ja voi hyvin. Ehkä se muokkaushalukin kannattaa kyseenalaistaa: miksi minun pitäisi näyttää timmimmältä? Miksi uskon, että minun pitäisi olla laihempi? Miksi ajattelen, että en saa syödä?
Uskon, että monesti vastaus näihin kysymyksiin ihan jokin muu kuin haluan voida hyvin ja pitää itsestäni huolta, vaikka se oikea syy saattaa tämän selityksen alle piiloutuakin. Hyvinvoiminen ja itsestään huolen pitäminen nimittäin edellyttää, että antaa ruumilleen riittävästi ravintoa. Ja riittävästi ei tarkoita määrää jolla juuri ja juuri pysyy hengissä ja pystyy toimimaan.
Oikeasti se sanonta on täyttä sontaa. Mikään ei näytä niin hyvältä että sen takia kannattaisi nälkiinnyttää itseään.
Kuvat varastettu internetistä. Olen pahoillani – siis siitä, että levitän niitä edelleen.
***
I overheard two young women talking about diet and exercise. Or not eating and exercising a lot that is. This makes me so sad. And angry.
Tosi hyvä teksti ja valitettavan ajankohtainen aihe. Itselläni joskus oli lyhyt vaihe, kun piti muka harkita kaikki syöminen niin saakelin tarkkaan ettei liho. Oikeestaan vasta kun löysin kestävyysurheilu/triathlonharrastuksen, lakkasin tekemästä syömisestä liian vaikeeta ja aloin oikeesti tykkäämään kropastani, kun tajusin mihin kaikkeen se pystyy. Nykyään miettii lähinnä, että minkä verran ja mitä on tarpeellista syödä että jaksaa treenata, palautuu hyvin ja ei ole nälkä. Ennen yritin peitellä muka paksuja reisiä, muta nykyään ne on mun suosikkiruumiinosa, koska ovat osoittautuneet oikein hyviksi pyöräillessä. 😀 Se on aika mukavaa, kun on löytänyt harrastuksen jota tekee ihan sen lajin itsensä vuoksi ja siinä ohessa ihan huomaamatta on muokkautunut sekä kroppa, että oma suhtautuminen siihen aika paljon terveellisempään suuntaan kuin ennen. Jotenkin tätä nykyään tosi muodikasta fitnesshypeä on tästä näkökulmasta vähän vaikeaa ymmärtää. Tai sitä että ei muka saisi syödä niin että nälkä lähtee, oikeesti WTF..
Eikös se siis olekaan niin, että strong is the new skinny? Hämmentävää. Mä nimittäin olen tässä lähiaikoina tuntenut oloni ”liian laihaksi” sen takia, että valtamedia on täynnä lihaksia, treenausta, isompien peppujen ihannointia ja laihojen nälkäkurkien säälimistä. Äh, mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa? Miksei me kelvata omana itsenämme?
Toki strong is the new skinny jos vaan dieettaa kaikki vähäisetkin fläsät pois niin että jokikininen lihassäie näkyy ainakin sadan metrin päähän ja siinä sivussa hankkii itselleen kilpirauhasen toimintahäiriön.