Mini maratonilla
Vaikka jätimme Helsinki City Marathonin tänä vuonna väliin muutaman viikon päässä häämöttävän Berliinin maratonin takia (voiapua), vähäsen piti päästä päivän tunnelmaan mukaan. Esikoinen halusi osallistua Minimaratonille, ennen kaikkea siksi, että sieltä saisi mitalin.
Olimme testanneet kilometrin juoksemisen aiemmin kun olimme koko perhe treenaamassa Eltsussa. Kepeästihän se meni, ja lapsethan nyt juoksevat vaikka kuinka edes huomaamatta että se saattaisi väsyttää. Täysin käsittämätöntä näin keski-iän kynnyksellä raahustavan näkökulmasta….
Olisipa aikuisillekin maalissa ilmapalloja! Sellainen Juoksinpa juuri maratonin -pallo olisi päheä, kertoisi kaikille ohikulkijoillekin että mistäs tässä oikein tullaan!
Tapahtuma oli kivasti järkätty, Oona Kivelä (!!!) Gymiltä veti alkulämpän ja maalissa sai palauttavien eväiden lisäksi myös ilmapallon. Sekä tietysti sen mitalin! Eläintarhan kentällä oli HopLopin pomppulinnoja ja erilaisia tuotemaistatuksia. Ainoa kritisoitava seikka oli se, että juoksureitillä oli melkoisen paljon ruuhkaa. Vaikka kyseessä on leikkimielinen tapahtuma ilman ajanottoa, olisi silti kiva että halutessaan koko matkan pääsisi juosten.
Kipitin kilsan palleroni mukana, ja ehdin siinä ajatella että noin kymmenen vuoden päästä voisimme osallistua yhdessä juoksutapahtumiin, mutta jäisin kyllä auttamattomasti jälkeen vaikka treenaisin kaikki nämä vuodet. Ei tarvinnut odottaa niin kauan, maalisuoralla lapsi päätti juosta niin kovaa kuin pystyy eikä siinä ollut toivoakaan pysyä mukana! En tiedä mistä se tolkuton vauhti tuli, minulta ei ainakaan.
Kotimatkalla minulle kerrottiin että Hoplopeista, Gymeistä ja suklaavanukasmaistiaisista huolimatta kivointa oli juokseminen, ja että ensi vuonna pitää päästä uudestaan.
No on se tankoilukin aika hauskaa!
***
My older child ran a childrens marathon (1K). It was fun – and taught me how soon one’s kids get faster than their parents…
Tuo oli kyllä mukava tapahtuma. Itse taisimme juosta ryhmässä, jossa ei juurikaan ollut ruuhkaa. Tosin kävelimme kyllä pitkän pätkän.
Menemme ehdottomasti uudelleen – nähtäväksi vain jää, pysyykö äiti enää ensi vuonna naperoiden perässä. Onneksi mies on aikoinaan harrastanut pikajuoksua, joten voin tarvittaessa pistää hänet puikkoihin. 😀
Meidän ryhmässä oli kyllä aika tukkoista, vaikka lähtö oli kahdessa erässä. Ja kaikkia lastenvaunuja yms. siellä reitillä joukossa….eihän tuo nyt vakavaa ole, ja isommilla lapsilla kun ei ole vanhemmat mukana niin tulee sitä tilaa.
Joo ei tässä kauaa mukana roikuta 😀
Mun 2,5- vuotias juoksee 5 kilometrin lenkkejä (tietty vaan kun on tarpeeks hauskaa), musta on ihan käsittämätöntä miten noi penskat jaksaa. Ja lenkin päätteeks puistoon, huh hei!
Tossa yks päivä seurasin aamusta alkaen tuon puuhailuja. Herätti mut aamusta ja kerkesin just laittaa telkkarin ja piirretyt päälle, kun tää päätti jo ruveta treenailee päällä seisomista sängyssä seinää vasten. Kun joku kymmeneskään yritys ei taaskaan ottanu tuulta allensa, hän päätti nousta ja ruveta pomppimaan. Siinä vaiheessa häädin neidin sängystä pomppii muualle. Viis minuuttia sen jälkeen seurasin perästä ihan vaan huomatakseni, että hän oli päättänyt kiivetä pitkin sohvan selkänojaa kaataen kaikki tyynyt ja parhaillaan yritti ylettää käsinojan yli käsinseisontaan maahan. Ja tää oli siis ensimmäinen vartti heräämisestä. Jösses. Sama meno jatkuu sitte läpi päivien. Joka paikkaan mennään juosten, joka juttuun pitää kiivetä (hän oppi just pari päivää takaperin avaa puiston portin kiipeemällä ensin aitaa ylettääkseen lukolle) ja jos muuten oliskin tilaisuus olla paikallaan, silloinkin pitää vähintään pomppia.
Ja siis ei, mun tyttö ei ole mitenkään erityisen vilkas tapaus 🙂 suur osa lapsista tuntuu olevan tommosia duracell-pupuja, jotka ei koskaan väsähdä, ihan käsittämätöntä. Saisinpa edes osan siitä energiasta!
Melkoinen matka, hyvä kestävyysjuoksijan alku sulla 😀
Joo toi on aivan uskomatonta, koko ajan jotain temppua, kuperkeikkaa ja temmellystä menossa. Eikä tosiaan mihinkään vaan kävellä vaan juostaan, loikitaan, hypitään… Minne se energia katoaa kun kasvaa?
Joo kato Olympia -kultaa sitte tulevaisuudessa 😀 muutama maratoni ja sillein.
– No ehkä jos löydän jonkun treenailee sen kanssa, itsellenihän 5km ottaa jo voimille. 😀
Siis tota energian katoamista mäkin oon ihmetellyt! Jotainhan tässä tarvii väärin tehdä 😀