Mutsit kommandoina netissä sekä huikean bikinivartalon salaisuus

Ennen kuin joku älähtää, niin jep, kommandona tarkoittaa alasti. Ainakin siellä, mistä minä tulen, ja johdin siis teitä otsikossa harhaan, sori. En ole alasti tässä postauksessa eivätkä ne muutkaan mudet tainneet olla. Sitten asiaan.

Olette nähneet Mami Go Go  -blogin A Beautiful Body -haasteen ja kuvat. Samoin lilyläisten panoksen haasteeseen. Iltapäivälehtien lööpit ja ehkä jututkin on luettu, joten tiedätte mistä on kyse.

Kirjoitin Facebookin puolella, että teen aiheesta postauksen, jos kykenen tekemään siitä tolkullisen analyysin. No valitettavasti joudun tunnustamaan, että en oikein kyennyt, mutta postaus on tarjolla kuitenkin. Minua kaiveli joku tässä jutussa, mutta en oikein osannut määritellä mikä. Tulin tulokseen, että se ei ole tämä haaste kun nyppii, vaan ne asiat, joita siitä tulee mieleen.

Aluksi on pakko todeta, että on aivan erinomaisen mahtavaa, että mediassa – tai edes blogeissa – näkee kuvia muunlaisista naisvartaloista, kuin niistä ”ideaaleista”. Kyseisen ideaalin ongelmahan on se, että käytännössä kukaan ei yllä siihen. Myös se 180 senttinen, 50 kiloinen kasteenraikas 15-vuotias puolalainen supermodel kaipaa korjailua: käytännössä muotikataloogeista ja naistenlehdistä ei käsittelemätöntä kuvaa löydy. Toistan itseäni, mutta vaikka kuinka olisi fiksu, tiedostava ihminen, ei tämän ideaalin pakkosyötöltä ja vaikutuksilta voi kokonaan välttyä.

Siksi näitä tavallisen naisen kuvia on hyvä nähdä. Jokin mietityttää kuitenkin.

Haasteeseen liittyvissä bloggauksissa toistellaan kuvien julkaisemisen vaatimaa rohkeutta. Se on tietysti totta: ei ole helppoa näyttää, miltä näyttää, kun ei näytä siltä miltä ”pitäisi”. Mutta jotenkin en vaan diggaa ajatuksesta, jonka mukaan alusasukuvien laittaminen nettiin on rohkeutta. En kritisoi hommaa an sich, ja miten voisinkaan: postaanhan itsekin bikinikuvia itsestäni tänne. Se, että haastepostauksen perässä lukee Minä uskalsin. Uskallatko sinä? särähtää vähän ikävästi korvaan. Ei tarvitse uskaltaa. Eikä varsinkaan tarvitse keekoilla alusvaatteissaan internetissä vain siksi, että sattuu olemaan nainen.

Tosin tämä on pieni ongelma, ja tarkoitus on hyvä. On hienoa, jos yksikin kroppansa takia epävarmuutta tunteva on saanut apua näistä kuvista ja suorastaan upeaa, mikäli ne onnistuvat muokkaamaan käsityksiämme. Mutta tämä kulttuuri, jossa jokaisen naisen vartalo on katseen kohteena, ja jossa jokaisen naisen tulee katseen kohteeksi asettua, on se mikä vaivaa.

Tässä blogihaasteessa yhdistyy kaksi asiaa, jotka ovat jatkuvasti alttiina arvostelulle. Äitiys ja naisen vartalo. Kaikilla on niistä mielipide, ja monet tuovat ne suoraan esiin, kysyttiin taikka ei. Esimerkiksi Ilta-Sanomien jutun alla keskustelu käy kuumana. Mukana on totta kai näitä se on itsestä kiinni millaisia muutoksia raskaus aiheuttaa -juttuja. Juujuu, lihavuus on laiskuutta ja itsekurin puutetta, minkä näin moraalisesti ylempänä olevana ihmisenä voin todeta.

Sitä vaan tässä mietin, että mitäpä jos naisen vartalo olisikin hänen yksityisomaisuuttaan, ja jokainen nainen saisi ihan ittekseen ja rauhassa päättää, miltä näyttää? Muotoja on monia, jospa annettaisiin vain olla. Mielipiteitäkin on monia, mutta niitä kaikkia ei tarvitse sanoa ääneen saati netissä.

Vaikka Ilta-Sanomat blogihaasteesta uutisoikin suopeasti kertomalla tältä näyttää tavallinen nainen, samaisen lehden nettisivuilla muistutetaan toki myös siitä, miltä naisen oikeasti tulee näyttää. Viisikymppinen Sharon Stone paljastaa huikean bikinivartalonsa salaisuuden. Minä taas voin kohupaljastaa jutun sisällön, niin et joudu klikkaamaan tuonne. Stone harrastaa pilatesta, tanssii ja käy salilla, mutta ei vahdi painoaan hysteerisesti.

Jos näin todella on, niin geenejä lienee kiittäminen. Että sellainen salaisuus. Omista, sattuman mukaan saaduista ominaisuuksista johtuu sekin, että raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä selviydytään eri lailla. Toisille ei jää jälkeäkään, joillekin jää. Elämä ei ole reilua, monellakaan tavalla, mutta kulttuuri voi olla. Kaikkien ei tarvitse näyttää samalta eikä muiden ulkomuotoa tarvitse ruotia. 

Eikä niiltä elämän jäljiltä välty lopulta kukaan. Kaikkeen kun ei pysty millään määrällä itsekuria vaikuttamaan.

Toisenlaista rohkeutta Tärähtäneiden ämmien FB-sivulta. (”Monokini 2.0” Swimming suit designed by Tyra Therman, Model Virve Kupiainen, Photographer Pinja Valja, Producer Laura Porola, Make-Up Heidi Kjällman, Artistic directors Tärähtäneet ämmät / Nutty Tarts.)

***

Ongoing finnish blog challenge A Beautiful Body is inspired by Beautiful Body Project. While I mostly think it’s great to see women of all sizes and shapes in media, I also wonder why women should always place themselves to be looked at. What really pisses me off is that everyone has an opinion of a woman’s body. Breaking news: I’ts not your business at all, it’s hers.