Testissä curling

Curling! Tuo hassuista lajeista kenties pöhköimmän näköinen! Viskotaan painavaa mönttiä pitkin jäätä ja harjataan jäätä möntin edessä. Kaikki lajikokeilulta vaadittavat ehdot selvästikin kohdillaan, ei kun testaamaan!

P3150869.JPG

Pääsin kokeilemaan curlingia Kisakalliossa. Lajia pelataan pitkähköllä, suoralla jääradalla. Jää ei ole niin liukasta kuin luistinradalla, vaan siinä pystyi esimerkisi juoksemaan lenkkarit jalassa.

Peliä pelattiin lenkkareissa, ja toiseen jalkaan lisättiin liukuva pohjallinen tai kalossi. Turvallisuussyistä pistimme myös kypärät päähän.

P3150878.JPG

Toisin kuin olin ajatellut, curling on tarkkuus- ja tietysti myös tekniikkalaji. Ideana on saada 20 kilon painoinen möntti, eli kivi, mahdollisimman lähelle ns. pesää. Tämä vaatii juuri oikeanlaisen vauhdin kiven heittäjälle – vai pitäisikö sanoa liu’uttajalle. Jään ominaisuuksiin ja kiven liukumiseen sillä vaikuttavat muun muassa ilman lämpötila, joten vauhti on aina osattava määrittää tilannekohtaisesti.

Ne harjaajat taas: heidän tehtävänsä on optimoida kiven kulkua jäällä. Nopea harjaus kiven edessä vaikuttaa jään luisto-ominaisuuksiin ja saa kiven liukumaan pidemmälle. Se todellakin vaikuttaa! Kaikkein eniten huomasimme kyllä vaikuttavan sen, että harjaamisen lisäksi maanittelimme kiveä, kuten vaikka kissaa maanitellaan, liukumaan vielä hieman pidemmälle! Jos alkaisin harrastaa lajia, liimaisin kiviini silmät, niin niihin saisi parhaan mahdollisen kontaktin.

P3150873.JPG

Aluksi tuntui, että kiveen ei saa vauhtia millään, mutta tekniikan hoksattuani se liukui jo tosi pitkälle. Tarkalleen ottaen radan takaseinämään asti, mikä ei ollut tarkoitus. Kiveä ei saateta liikkeelle käsivoimin, vaan vauhti haetaan ponnistamalla jalalla telineestä.

Curling oli oikein hauskaa, mutta harmittavan hankalaa. Se myös otti aika ätväkästi ponnistavaan jalkaan, sillä lähdimme kylmiltään liikkeelle kylmässä hallissa, ja liikerata oli uusi.

P3150875.JPG

Kisakalliossa curlingia pääsee pelaamaan omalla joukkueella, ja esimerkiksi polttariporukat varaavat näitä yksityistunteja. Laji sopii kaikille, ja turvallisuusnäkökohdat otettiin erittäin hyvin huomioon, mitä arvostan todella paljon! Mikäli curling kiinnostaa, niin vinkkaan, että laita päälle sellaiset housut tai trikoot, joiden polven nuhjaantuminen ei haittaa. Liukuessa pistetään nimittäin koko sääri polvesta jalkaterään jäälle, ja jää on melko röpeliäistä.

Testasin curlingia Visit South Coast Finlandin ja Länsi Uudenmaan Lumo Matkailu Oy:n vieraana.

***

I tried curling. It was fun, and easy to try for anyone. But I can’t say it would be easy as a sport! It’s surprisingly difficult to predict how the stone will move on ice.

Suhteet Oma elämä Liikunta Suosittelen

Sorretaanko laihoja malleja?

Ranskassa on tehty lakialoite, jonka tarkoituksena on kieltää alipainoisten mallien esiintyminen maan catwalkeilla. Vastaavat lait ovat jo voimassa Italiassa ja Espanjassa. Yleensä alipainon rajana pidetään painoindeksiä 18,5. Lakialoitteessa ei täsmennetty painoindeksiä, mutta 18,5 tarkoittaa, että 175 senttisen mallin tulisi painaa vähintään 57 kiloa.

Mielestäni tämä kuulostaa oikein hyvältä. On tunnettua, että mallimaailmassa on paljon syömishäiriöitä, ja ainakin väitetään, että jo ennestään hyvin hoikkia nuoria naisia painostetaan laihtumaan lisää, jotta he kelpaisivat milloin kenenkin suunnittelijan lavoille ja mainoskuviin.

a97982_anorexia_7-campaign.jpg

Isabelle Caro vaatemerkki No-L-itan anoreksian vastaisen mainoskampanjan kuvassa 2007. Caro sairasti anoreksiaa 13-vuotiaasta ja kuoli 2010.

Mallit ovat lähes sataprosenttisesti hyvin hoikkia nuoria naisia, ja perustelu on se, että vaatteen mittasuhteet ja leikkaukset näyttävät parhammilta tai näkyvät parhaiten laihan kantajan yllä. Itse en allekirjoita tätä. Jos suunnittelija ei saa vaatetta istumaan kuin yhdenlaisen kropan päällä, olisi ehkä aika opetella hieman lisää kaavoituksesta. Ja jokainen meistä on varmasti nähnyt upeita vaatteita upeiden, muiden kuin mallimittaisten vartaloiden yllä. (Jos et ole, niin kurkkaa kuvia vaikka tästä postauksesta.)

Mutta okei, mennään sillä että mallien halutaan olevan hoikkia koska näin nämä jutut nyt vaan ovat. On silti erittäin hienoa, jos muotitaloissa siirrytään siihen suuntaan, että mallien ei tarvitsisi olla äärimmäisen laihoja.

Helposti luulisi, että tätä ajatusta kannattaisi suunnilleen jokainen. Vaan ei. Ympäri nettiä tämän uutisen alla on lukuisia kommentteja siitä, kuinka lakialoite sortaa alipainoisia malleja. Jos suunnittelija haluaa alipainoisen mallin niin mitä haittaa siitä kenellekään on? Minäkin olen ollut alipainoinen koko elämäni ja olen terve. Miksi pitää ruveta rajaamaan jonkun kokoisia ihmisiä pois lavoilta? Tämä on ulkonäköfasismia!

On totta, että painoindeksi (BMI) ei ole mitenkään ongelmaton mittari. Se on keinotekoinen, se ei ota huomioon kehon koostumusta, se ei kohtele eri pituisia ihmisiä samalla tavoin ja niin edelleen. Se antaa kuitenkin kohtalaisesti toimivat viitearvot siihen, minkälaisessa painossa ihmiset yleensä voivat henkisesti ja fyysisesti hyvin. Poikkeuksia on, niin asteikon ala- ja yläpäässä kuin keskelläkin.

Alle 18,5 painoindeksi ei välttämättä tarkoita sairautta tai ongelmia, kuten ei yli 25 painoindeksikään. Mutta tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että iso osa ihmisistä saa jonkinlaisia terveysongelmia, mikäli oma lukema poistuu näiden arvojen sisäpuolelta. Siksi niitä käytetään, ei siksi, että haluttaisiin osoitella sormella jonkun olevan väärän kokoinen.

Samalla tavoin lakialoitteen tarkoituksena on taata se, että malleilta ei vaadittaisi painoa, joka saattaa olla vaaraksi heidän terveydelleen. Voi olla, että osa malleista menettää töitä tämän takia, ja mitä tunnutaan nyt pidettävän laihojen sortona. Entäs ne kaikki mallit, jotka on käännytetty castingeista sanomalla, että he ovat liian lihavia? Ollaanko heidän sortamisestaan yhtä lailla huolissaan?

Eiväthän catwalkit ole koskaan olleet avoimia kaikille. Toki lavoilla on nähty eri ikäisiä ja ”rotuisia” malleja, varsinkin iso osa ensimmäisistä kuriositeettina. Niin sanottuja plussakoon mallejakin on ollut jo pidempään, mutta he ovat selvästi vähemmistö. Mallimaailman plussakokoinen tapaa olla normaalipainoinen, ylipainon puolelle menevällä painoindeksillä ei silläkään pääse näytöslavalle.

Alipainoisten mallien käytön kieltämisessä ole kyse ulkonäköasioista vaan terveydestä. Voi olla, että joku muotisuunnittelija on joskus jossain perustellut, ettei käytä pyöreähköjä malleja siksi, että hän ei halua tukea epäterveellisiä elämäntapoja, mutta minä en ainakaan ole moiseen väitteeseen tärmännyt. Karl Lagerfeld otti aikoinaan nokkiinsa kun H&M mitoitti hänen suunnittelemiaan vaatteita myös muille kuin hoikille. Valitettavasti en tavoittanut Karlia kommentoimaan, onko mielipiteen takana huoli terveydestä.

Osaa uutisen vastustajista tuntui myös huolettavan laihojen leimaaminen sairaiksi. Sen verran tällainen koko ikänsä normaalipainon raameissa viettänyt tapauskin on saanut kuunnella syötkö sinä ikinä mitään -juttuja, että en yhtään epäile laihuudesta huomauteltavan ja leimattavan lähes yhtä lailla kuin ylipainostakin. En silti usko, että Ranskan lakialoite muuttaa suhtautumistamme siihen suuntaan, että alipainoisuudesta tulisi erityisen paheksuttavaa tai epäilyttävää.

Mitä taas tulee näihin asenteisiin ja letkautuksiin: niihin voimme jokainen vaikuttaa joko pitämällä kiinni korvamme tai suumme, ja suurempi painoarvo on jälkimmäisellä keinolla.

 

P.S. Muista osallistua Kehonpainoharjoittelu-kirjan arvontaan!

***

The French government is considering a law that would ban hiring underweight models to fashion shows. Surprisingly I’ve read a lot of comments saying how wrong this is.

Muoti Terveys Uutiset ja yhteiskunta Trendit