Eroon munakoisokammosta monikäyttötahnoilla

Suhtauduin munakoisoon vuosia syvällä epäluulolla. Epäluulon aiheuttaja oli ala-asteen ruokalan moussaka, joka aiheutti ruokalistalle ilmestyessään kauhun väristyksiä jo viikkoja etukäteen. Toivuin kammostani vasta joitain vuosia sitten Kreetalla, ja sen jälkeen kyseinen pötkylä on yllättänyt minut positiivisesti niin grillattuna, friteerattuna kuin muussattunakin, usein nimenomaan Välimemeren alueen lomakohteiden ravintoloissa.

Kotona en kuitenkaan ollut kokannut munakoisoa kuin muutamia kertoja. Sitten jostain putkahtivat mieleeni Turkissa syömäni käsittämättömän herkulliset tahnat. Mitä niissä oikein oli? Munakoisoa!

P2280635.JPG

En tietenkään muistanut niiden nimiä, mutta onneksi google auttoi. Selvitettyäni, mistä oli kyse, löytyi reseptejäkin vaikka kuinka paljon. Aivan yhtä makoisia tahnoja en ole saanut aikaan kuin silloin Turkissa söin, mutta muutamia hyviä reseptiä olen löytänyt.

Nämä tahnat ovat otsikon mukaisesti tosi monikäyttöisiä: testaa dippinä, lisukkeena, leivällä tai käytä lämpimänä pastan kastikkeena.

P2280641.JPG

Moutabel (kuva yllä)

1 keskikokoinen munakoiso

2 valkosipulin kynttä

1 vihreä chili

1 rkl tahinia

1-2 rkl sitruunamehua

minttua, basilikaa

oliiviöljyä

suolaa

Huuhdo munakoiso, leikkaa pääty pois ja lykkää sellaisenaan uuniin. Paista 200 asteessa n. 30 min. Anna jäähtyä. Silppua valkosipuli ja chili, pistä basilikan kanssa blenderiin ja sekoita tasaiseksi. Vedä jäähtyneestä munakoisosta kuoret pois, lisää se palasina blenderiin tahinin, suolan ja sitruunamehun kanssa. Siirrä tarjoiluastiaan, koristele oliiviöljyllä ja mintulla.

Itse sekoitan kaiken kerralla yhteen, laiska kun olen. Ja minulla ei ole blenderiä, tämä menee ihan nätisti sekaisin myös sauvasekoittimella. Mausteiden määrää voi muunnella oman maun mukaan. Minä laitan paljon sitruunamehua ja monta valkosipulin kynttä. Tällä reseptillä tulee tahnaa sellaisen pienemmän Teema-sarjan syvän lautasen verran.

P2280639.JPG

Munakoiso-tomaattitahna (kuva yllä)

1 keskikokoinen munakoiso

1 iso paprika

1 punasipuli

2 valkosipulin kynttä

3 rkl oliiviöljyä

1 rkl tomaattipyrettä

suolaa, pippuria

Silppua kasvikset pienehköiksi paloiksi. Lisää ne pellille suolan, pippurin ja oliiviöljyn kanssa. Kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia (uunista riippuen). Kasvisten tulee pehmetä ja ne saavat ruskistua, mutta eivät kärähtää kokonaan. Jäähdytä, lisää blenderiin tomaattipyreen kanssa ja sekoita.

Minulla tämä resepti on vaatinut sekoitusvaiheessa oliiviöljyn ja vesitilkan lisäämistä, jotta tahnasta on tullut oikeasti tahnaa eikä kökkäre (kuvasta näkee, että se on vähän jankimpaa kamaa). Voi olla, että olen paahtanut kasviksia liian pitkään! Tällä reseptillä tulee noin puolikas pienempi syvä Teema-lautasellinen.

***

I didn’t like eggplant but then I tasted it in some restaurant while on a holiday. It was unbelieveably delicious! I really like spreads made out of eggplant, such as moutabel and eggplant-tomato spread.

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Matkat

Villi vaellus (keventämätön elokuvaversio)

Kirjoitin tuossa äskettäin Cheryl Strayedin kirjasta Villi vaellus. Postauksen seurauksena päädyin katsomaan myös Wild  – Villi vaellus -elokuvan. Kokemus ja Strayedin Hirmuksi nimetty rinkka olivat varmaan yhtä kevyitä.

Wild2014Poster.jpg

Kuva Wikipediasta.

Skarpimpi olisi ehkä tajunnut, että jos kirja on pakahduttavan surullinen, saattaa elokuvakin olla. Minä en hoksannut, vaan ajattelin pääseväni helpommalla. Kun vaelluksestahan se kertoo ja sillee. (Lyhenä juonitiivistelmänä: Strayedin elämä on sekaisin, ja saadakseen siihen jotain tolkkua, hän päättää kävellä 1 600 kilometriä erämaassa, vailla mitään vaelluskokemusta.)

Päädyin lisäksi katsomaan sen aiemmin vain internetistä tuntemani ihmisen kanssa, mikä oli hyvin hermostuttavaa. Sen lisäksi minua alkoi älyttömästi itkettää jo varhaisessa vaiheessa elokuvaa, ja itketys vain yltyi loppua kohden.

Niin paljon, että koko loppu meni vähän ohi ja pelkäsin, että alan itkeä ääneen. Onnekseni myös seura itki, koska muuten se olisi ollut aika vaivaannuttavaa.

Viimeksi olen itkenyt näin paljon elokuvissa katsoessani Kabhi Khushi Kabhie Ghamin. Silloin poistuessani teatterista ovimies kysyi Oliko se noin huono? Ei ollut, eikä tämäkään.

Kirja oli sovitettu elokuvaksi varsin uskollisesti ja onnistuneesti. Vaikka kerrotaan raskaista asioista ja ongelmatilanteista, millään ei mässäilty. Myös kirjassa esiintyvät takaumat oli rytmitetty sujuvasti itse vaelluksen keskelle. Kirjan lukeneena ihailin myös elokuvan dramaturgiaa, sitä, kuinka päähenkilön tilanteen koko kauheutta avattiin katsojalle vähitellen.

Wild toimi siis erinomaisesti myös elokuvana. Mutta varoitettakoon kahdesta asiasta: ensinnäkin, siinä tosiaan on hirvittävästi surua. Ja toiseksi, kannattaa ehkä sulkea nettiyhteys ja kuolettaa luottokortti. Nimimerkillä googlasin Santiago de Compostelaa yöllä sängyssä.

 

P.S. Seuralle vielä: Olen iloinen että 1.) näin tämän kanssasi, 2.) sinut. (Ei järjestyksessä.)

***

I went to see Wild. To my surprise, it was full of grief. I guess I expected Hollywood had turned it into a comedy or something.

Suhteet Oma elämä Leffat ja sarjat Ajattelin tänään