Harvoinpa juoksutapahtumaan lähtiessä tulee meikattua raivokkaasti. Nyt tuli sekin koettua, kun valmistauduin Naisten Kymppiin muun muassa levittämällä pinkkiä poskipunaa kulmakarvoihin asti. Lisäksi asustauduin muun muassa leopardikuvioisilla hikinauhoilla, joista toisen viritin ranteen sijaan hiuksiini, ja killuvilla tähtikorvakoruilla. Yritin myös krepata hiukseni, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Ilmeisesti tulos oli kuitenkin onnistunut, sillä lapseni mielestä näytin sähkönaiselta.

Arkisin en juurikaan jaksa laittautua, mutta olen suorastaan vimmainen teemapukeutuja, joten en jättänyt väliin mahdollisuutta sonnustautua kasarirock-henkiseen asuun. Pitäisikin useammin pukeutua näihin tapahtumiin muuten kuin trikoisiin ja t-paitaan, olihan se huomattavasti hauskempaa näin! Viime Tukholman puolikkaalla ohitseni kirmasi poliisi ja rosvo -juoksijapari, ja mietimme mieheni kanssa pukeutua munkiksi ja nunnaksi joku kerta. Vaatii vaan viileäsäisen kisan – ja sen, että saan kirittyä siipan puolen tunnin etumatkan puolimaratonin ennätysajassa. Sillähän ei ole väliä jahtaako nunna munkkia vai toisinpäin. (Ja jos joku yhtä hidas haluaa ilmoittautua munkin osaan, niin viestiä vaan kommenttiboksiin!)

Olin ihan jipoissani tästä asusta! Harmillisesti vaan kuvat olivat aika suhruisia… Plus että kun kerrankin voin, niin muotibloggarityyliin: Toppi kustomoitu H&M ja sortsit H&M, rannehikinauhat Backstreet, trikoot Gina Tricot, sukat Lidl. (Lidlissä on muuten taas juoksuvaatteita tarjolla ja ne on hyviä, kannattaa käydä josko laareissa olisi vielä jotain jäljellä!)

”Oikeat” juoksijanaiset usein kyynistelevät ja arvostelevat Naisten Kymppiä, eivätkä osallistu sille. Minullakin tämä oli ensimmäinen kerta, mutta syitä nillitykselle en löydä. Vaikka tapahtuma ei ole varsinainen kilpailu eikä ajanottoa ole, itse ainakin juoksen porukassa paremmin kuin mitä tekisin yksinäni. Osallistun juoksutapahtumiin muutenkin harjoitusmielessä, ja Kymppi oli kelpo treeni. Itsekseni olisin lönkyttänyt laiskemmin, veltonpuoleinen kun pohjimmiltani olen. Ainoa huono puoli on se, että testikymppiä ei oikein voi ruuhkien takia juosta. Mutta löytyyhän niitä kisoja sitäkin varten.

Lisäksi on hyvä, että on olemassa tapahtumia, joihin jokainen uskaltaa osallistua. Vaikka itse iloitsin, että onpas kiva juosta kerrankin näin lyhyt matka, on kymmenen kilometriä kuitenkin monelle tosi iso saavutus. (Ja olisi se minullekin jos juoksisin sen esimerkiksi 50 minuuttiin…sitä odotellessa, ei ole ihan tämän kesän tavoite!) Niin täällä Lilyssä kuin Facebookissakin on ollut kiva seurata kun ihmiset ovat aloittaneet talvella varovasti miettimään, että uskaltaisiko sitä, kertoneet kevään kuluessa treeneistään ja nyt iloinneet onnistumisestaan.

Parasta koko hommassa oli taas juosta tapahtumassa, edellisestä olikin reilu neljä kuukautta. Nyt linjat kuumina selvitänkin, missä ja milloin voisin taas juosta. Löysimme kivan puolimaratonin juhannuksena ulkomailla, mutta suorahko yhteys kohteeseen maksoi vaatimattomat 10 000 euroa…etsintä siis jatkuu!

***

I ran my first ”Naisten Kymppi” 10K. It is not a serious race, and I liked it. I also liked to dress up for it, as you can see.