Kaikkea pitää kokeilla…

Olin aamulla päiväkodin kevätjuhlassa. Osa lapsista oli pistetty tanhuamaan. Tanhu, tiedättehän. Se suomalaiskansallinen aiemmin perversiona pidetty taipumus liikahdella nolosti musiikin soidessa jossa hypähdellään jähmeästi ja liikutaan kömpelösti, ja tanhuaja usein itse kokee sen tapahtuvan musiikin tahdissa, vaikkei vierestä katsoja sitä huomaisikaan. (Lähde Hikipedia) Aluksi olin kauhuissani: mitä te niitä lapsia rääkkäätte, verovaroin vielä! Mutta kun show alkoi, olin aika vaikuttunut. Sehän voisi olla hauskaa. Aivan oikein huippuhauskaa!

Simppeleitä askelkuvioita jotka minäkin pystyisin hallitsemaan, hilpeitä sanoituksia, jossa kuitenkin piileksi turvallinen mollivire taustalla, hiukan hupsuja perinteisiä sukupuolirooleja ja loistavaa aerobista harjoittelua. Mitäpä jos kokeilisi…

tanhu.jpg

Mieletöntä! Kuva täältä.

Mutta missä ihmeessä normaali aikuinen ihminen voi testimielessä tanhuta? Toistan, normaali aikuinen ihminen. En halua hyppelehtimään minkään oudon pirtanauhaporukan kanssa (älkää loukkaantuko hyvät pirtanauhaihmiset, tämä ei ole henkilökohtaista. Tunnen syvää  epäluuloa myös energiakenttäjengiä ja ihan saliväkeäkin kohtaan ja voi ehkä olla niin, että tämä kertoo enemmän minusta kuin niistä.).

Mieluiten kokeilisinkin lajia tutun joukon kesken, yksityistunnilla, sellaisella mitä vaikka polttariseurueet varailevat. Kesälauantaisin muun muassa tankotanssikoulut täyttyvät polttareita viettävistä kaveriporukoista, mutta eikö olisi aika hilpeää viedä morsio tanhutunnille? Itselleni ainakin olisi kelvannut (mutta toisaalta minulle olisi kelvannut mikä tahansa, naimisiin karanneena kun en saanut polttareita ollenkaan). Mutta missä olisi urbaani, nuorekas tanhukoulu? Tanhuaako yksikään alle eläkeikäinen ihminen vapaaehtoisesti? Löysin helsinkiläisen Tanhu-Visa-seuran, joka järjestää esimerkiksi viiden kerran polkkakurssin ensi syksynä edulliseen 25 euron hintaan. Seuralla on iskulauseena Elämä on lyhyt – kokeile tanhua. En tiedä teistä, mutta minusta tuo on aavistuksen pahaenteinen toivotus… Lisäksi tulkitsen, että en ehkä ole ihan Tanhu-Visan polkkakurssin kohderyhmää.

On muuten aika jännää, että tanhuamista pidetään urpona koikkelehtimisena, mutta muita etnisiä tansseja on suotavaa ja jopa hienoa harrastaa. Flamencoa naputeltiin ja vatsatanssia veivattiin jo lapsuudessani, eikä kukaan katso kieroon sambaajaa tai intialaisen tanssin harrastajaa. Kreikkalaiset voivat tanssahdella hasapikoa Euroviisujen lavalla, mutta auta armias jos Krista olisi tanhunnut: siis miten noloa! Kun nyt tuli mainittua Kreikan loistava Euroviisuedustus, niin käytän tilaisuuden hyväkseni ja lyön videon tähän, häh häh.

www.youtube.com/watch?v=SYSTA1XHF3k

Kreikan kansantansseja kaivellessani minulle selvisi myös, että sirtaki (jota tuossa lavalla ehkä tarkemmin ottaen mukaillaan) ei ole perinnetanssi vaan Kerro minulle Zorbas -elokuvaan kehitetty ja sittemmin turisteille veivattu koreo, joka pohjautuu hasapikoon. Sirtakin tanssimisen maailmanennätys on muuten tehty 2012 Volosissa, 5 614 tanssijalla. (Nyt tiedät tämänkin.) Tanhuamisen maailmanennätystä ei taida olla, mutta jos jossain sitä lähdetään yrittämään, lupaan tulla mukaan. Koska elämä on lyhyt.

 

MUOKATTU heti julkaisemisen jälkeen: Video ei taida näkyä. Jätän linkin silti tuohon lillumaan, haluatte kuitenkin käydä katsomassa sen, vai mitä!

***

I saw some children dancing Finnish folk dance today. It looked like much fun though we here in Finland tend to think our folk dance the stupidest thing one can do. Maybe I should try it out, I just don’t know where since it seems as no-one under 60 years does it voluntarily.

Hyvinvointi Liikunta

Jaa vinkkisi työmatkapyöräilyyn!

Olen aloittanut uudessa työssä, ja toimistolle on kotoani matkaa hiukkasen alle kuusi kilometriä. Oikein erinomainen työmatkapyöräilymatka, eikö. Ongelma vain on siinä, että en osaa työmatkapyöräillä. Juu tiedän, toiset ne on käsiä…

Keksin ongelmaa jos jonkunlaista, ja ehkäpä jotkut teistä kokeneemmista suhaajista osaavat vinkata, että mitä tehdä näille.

Ensinnäkin se syöminen. En pärjää ravinnotta herätyksestä työpaikalle asti, vaan tarvitsen kaloreita mielellään ennen kuin kumpikin silmäni on auki. Enkä suostu vaihtamaan jääkahvi & marjasmoothie -aamiaistani. Nestemäinen ravinto on aamulla kätevää, kun se menee niin helposti alas. Ongelma on siinä, että se meinaa tulla myös helposti ylöspäin, varsinkin jos alkaa koohottamaan, kuten nyt pyöräilemään.

imag1583.jpg

Sitten kun olen töissä Tukholmassa pyöräilen töihin tunnelissa in och ut hela dygnet.

Ratkaisu voisi olla ajaa hitaammin, mutku. Kevyen liikenteen reittioppaan mukaan kuutta kilsaa polkee 20 minuuttia. Tuplaa tuo, niin ollaan minun lukemissani. Juu, en ole ainoastaan hidas juoksija, olen myös hidas tsygäämään, ja siksi käytänkin pääasiassa julkisia. Joudun lähtemään reissuilleni paljon aikaisemmin jos meinaan mennä pyörällä, kun en saa poljinta toisen eteen tarpeeksi vikkelästi.

Lisäksi töissä pitäisi olla tukka hyvin ja kello näkyvissä. No edes tuo eka, mutta kun olen perillä olen hikinen liiskatukka. Suihku ja vaihtovaatteet? Hirveä vaiva. Hitaampi ajotahti? Kts. edellinen ongelma. Niin että mitä päälle, ja miten hiukset? Ja ennen kaikkea: miten saan nutturan kypärän sisälle? Sillä siitä en luovu, olenhan mustasankainen hipsteri. Tai siis en luovu siitä siksi kun en jaksa pestä hiuksia joka päivä ja tämän tarkastajapermanentti goes Bogart Co. -haivenkasan kanssa ei oikein muita puolilikaisten hiusten kampausvaihtoehtoja ole. Ja jos se nyt on jotenkin epäselvää, niin en ole hipsteri vaan nopsteri. Se on sellainen joka ei ole hipsteri. Itse keksin.

bogartco.jpg

Minä työlookissani äärimmäisenä oikealla. Kuva täältä.

Entä miten säilyttää hermot? Jos olet ajanut Helsingissä pyörällä, tiedät mistä puhun. Jalankulkijat ovat tiellä, autot kaahailevat, tsygäilijätoverit viuhuvat ohi mistä sattuu. Yhdenkään ryhmän edustajat eivät osaa liikkua oikein (toisin kuin minä), ja jostain syystä luulevat, että minä olen se joka ei osaa liikkua oikein. Käämit kärähtävät joka kerta.

Niin ja sellainenkin pieni ongelma on, että minulla ei ole pyörää. Tai tarkalleen ottaen omistan kyllä sellaisen valtamerilaivan, joka väittää itseään polkupyöräksi, mutta siinä ei toimi vaihteet eikä jarrut, eikä kyllä oikein mikään muukaan. Hitausongelmaisena haluaisin nopean ja kevyesti ajettavan menopelin, ja koska en tykkää siitä etukenosta, sellaisen, jossa voin istua ryhdikkäästi kuin ratsailla. En myöskään haluaisi pistää siihen ihan hirmuisesti rahaa, joten johan taas nousee kysymyksiä: Mistä? Millainen? Mikä?

Että sellaiset ekan maailman ongelmat täällä. Jeesi jos osaat, minä ja kansanterveys kiitämme!

***

I want to start cyckling to work but I don’t know how. Problems, problems. Also my hair is a problem on its own. It is similar to locks of that Bogart Co. guy on the right. Deep issues I know.

Suhteet Oma elämä Liikunta Ajattelin tänään