Maanantaikatsaus: viime viikon treenit

Pari viikkoa sitten meinasin, että maanantaiset mitä tein viime viikolla -postaukset olisivat kiva juttu. Viikko sitten ei ollutkaan kivaa, kun en ollut tehnyt juuri mitään. Sama homma taas, männäviikon treenit saisi kuitattua yhdellä virkkeellä, sen verran vähän sain aikaiseksi. Toisaalta, se mitä sain tehtyä, oli pääasiassa erityisen kivaa.

Tiistaina oli ohjelmassa 1,5 juoksua lumimyräkässä. Vauhti ei päätä huimannut, mutta hei, siinä säässä ja noinkin pitkään. Kyllä mä olen sitten reipas! Tein myös tekniikkaharjoituksia, ja kaiken kaikkiaan tästä tuli oikein iloinen fiilinki. 

Muuten juoksu jäikin harmillisen vähälle (ei kai mulla ole joku itsesabotaasi tässä meneillään..?). Lauantaina vedin toiset 1,5 juoksua, nyt sisäradalla. Maratonkoulun treeneissä ei juuri kilometrejä kertynyt, vaan teimme tekniikkaharjoituksia sekä pitkiä intervalleja. Kovat vedot ne vaan eivät ole mun juttu! Tosin kun ne ovat ohi, olen sitä mieltä, että olipas kivaa…lyhyt on muisti. Paitsi ettei ole. Liikuntamyllyssä oli samaan aikaan myös yläasteen liikunnanopettajani. Vaikka hän oli ehdottomasti mukavin niistä kolmesta minulle liikuntaa pitkään opettaneista, eivät muistot varsinaisesti mitään ruusuisia ole…hrr. Onneksi aikuisena saa liikkua juuri niin kuin lystää, ja ohjaajan voi itse valita! 

Sunnuntaina sain ohimennen treenattua hiukan painonnostoa Kisahallissa, kätevästi samalla kun siellä oli lapsen voimistelun joulujuhlat. Silkkipaita vaan pois päältä ja säätämään, onneksi oli toppi alla! Fiilikset olivat aika lailla miksi-olen-näin-heikko plääh -linjalla. En siis harrasta painonnostoa, enkä oikeastaan käy edes salilla. Viime viikonloppuna kävin, ja olin sitä mieltä, että nyt viikon kuluttua (!!!) olisi pitänyt jaksaa enemmän. En jaksanut. Höh. Positiivista oli se, että kokeilin paria ihan uutta juttua, ja se että kaipa tuossa tekniikka hiukan hioutui…ehkä.

dscf9716.jpg

Tässä edustavassa (kröhöm) kuvassa Kunnon mutsi® treenaamassa lapsensa joulujuhlan aikana. Kyllä mä sen esityksenkin katsoin… (Olen tehnyt tota vähempiä kertoja kuin mulla on sormia, ja mulla on sormia ihan se perussetti, joten toi ei väldeen mene ihan oikein. Olen aika huolissani näistä tekniikoista, tuntuvat joltain salatieteeltä.)

Näiden lisäksi oli ohjelmassa vähäistä lihaskuntoilua sekä venyttelyä kotona. Juoksun tekniikkaharjoituksia on mukava tehdä, vaikka olenkin niiden hyödyistä hiukan epävarma. Jälkikäteen ilahduttivat myös ne kilometrivauhdit, joilla sain vedot tehtyä (olkoonkin että taisin taas olla porukan hitain!). Mutta treenimäärä jäi kaivelemaan. Olisinkohan liikkunut innokkaamin, jos olisin ajatellut koko viikon, että maanantaina pitää taas pistää treenikatsaus nettiin? Nina on sitä mieltä, että bloggailu lisää motivaatiota. Itse en ole varma.

Pitäisikö nämä maanantaikatsaukset tehdä säännöllisesti? Onko toisten treeneistä mielekästä tai lainkaan kiinnostavaa lukea?

***

Looking back on my trainings last week. I did too little but at least it was fun. 1,5 h running in snow on Tuesday and 1,5, running indoors on Saturday. On Sunday I lifted some weigths. How come I’m not much stronger than a week ago? IwantitallandIwantitNOW.

Hyvinvointi Liikunta Mieli Ajattelin tänään

Musikaalitanssiviikonloppu

Huh kun tuli taas sanahirviö! Pajulahden urheiluopistossa on helmikuussa tarjolla aivan ihanan kuuloinen (siis sisällöllisesti, tuo sana on kammotus) musikaalitanssiviikonloppu äideille ja yli 13-vuotiaille tyttärille.

Viikonloppua mainostetaan näin: Sukella musikaalitanssien maailmaan rennolla fiiliksellä! Viikonlopun aikana tanssitaan ja fiilistellään mm. Grease, Hair, Mamma Mia!, Saturday Night Fever ja Cats -musikaaleista tuttujen kappaleiden tahdissa. Aiempi tanssitausta ei ole tarpeen- tekniikkaa tärkeämpää on tunnelma! Ikäsuositus 13v. ylöspäin. Tervetuloa äidit ja tyttäret!

Vähänkö menisin jos sopisin tuohon kohderyhmään ja olisin Suomessa. Odotellessa voi vaan toivoa, että saan hoidettua tämän homman jotenkin niin, että kun lapseni ovat teini-ikäisiä, he haluaisivat lähteä kanssani musikaalitanssileirille. Miten mä en pidä sitä hirveän todennäköisenä skenaariona? En siis viittaa (pelkästään) omiin äitiysskillseihini vaan teini-ikäisiin tyttöihin ylipäätään. Onko kovinkin tyypillistä, että teinityttö ilahtuu siitä, että saa vetää äitinsä kanssa musikaalikoreoita puolijulkisesti? Tai ennen kaikkea siitä, että näkee ei-yhtään-nolon mutsinsa tulkitsemassa niitä?

Toivottavasti olen väärässä ennakkoluuloineni!

Katso lisäinfoa leiristä täältä.

***

A musical-dance weekend for mothers and daughters over 13 years will be held in Pajulahti training center. Sounds great –for the mothers. The daughters may be bit embarrassed I think…hopefully I’m wrong. I’d love to go with my kids but they’re too young. Actually they’re so young that they still think their mother is cool. And a great dancer…

Suhteet Ystävät ja perhe Liikunta Suosittelen