Läskit uimahallissa

Kävinpä tässä uimahallissa. En käy niissä hirveän usein, joten en ole tottunut siihen porukkaan, jota siellä näkee. Uimassa oli paljon ylipainoisia ihmisiä. Eikä vain eufemistisesti ”ylipainoisia”, vaan suoraan sanottuna sairaalloisen lihavia. Yksikin oli sen kokoinen, että hänellä oli selvästi suunnattomia vaikeuksia päästä portaita ylös.

Grumpy-Cat-Addicted-to-Fitness-Meme.png

Hehee. Päädyin varastamaan tämän kuvan internetistä sen jälkeen kun yritin googlata ”fat acceptance meme”. Älä tee samaa virhettä.

Silti he olivat siellä, harrastamassa liikuntaa. Sitähän yleensä ajatellaan, että ylipainoinen ihminen ainoastaan makaa sohvalla tai liikkuu ainoastaan autolla Mäkkäriin. Heitäkin varmasti on, kuten on myös hoikkien joukossa. Mutta on harhaa ajatella, että ylipainoinen on automaattisesti laiska (ja ahne ja itsekuriton ja mitä näitä nyt on).

Olen kokenut pieniä uudelleenkäynnistymisongelmia maratonin jälkeen. Katsoessani sitä naista, joka kamppaili päästäkseen portaat ylös mietin, että mitä ihmettä oikein valitan. Voin mennä harrastamaan oikeastaan mitä lajia tahansa, voin kävellä tai juosta kadulla tai vaikka portaissa ongelmitta, enkä tee sitä kun nyt ei satu huvittamaan. Sillä välin toiset lähtevät liikkumaan vaikka jo pelkästään tuolilta ylös nouseminen voi olla heille ponnistus. Ehkä treenimotivaatiota ei aina kannata etsiä fitspo-kuvista, vaan kääntää katse ihan toiseen suuntaan.

Katseesta puheenollen, monet välttelevät uimahalleja, koska eivät halua että muut näkevät heidän (puoli-)alastoman vartalonsa. Tottahan se on, että uimahallissa ihmiset tuijottavat. Sekin on totta, että jotkut mittailevat ja arvostelevat. Näiden katseiden eteen asettuminen ei välttämättä ole helppoa edes silloin kun kropassa on ulkoisesti kaikki kuten ”pitäisi”.

Siitäkin huolimatta nämä ylipainoiset ihmiset olivat tulleet uimahalliin. Ehkä heitä ei kiinnostanut katsotaanko heitä, tai ehkä he pystyivät olmaan välittämättä siitä, että heitä katsottiin. Kummin tahansa, siitä voi ottaa mallia. Asioita ei todellakaan pidä jättää tekemättä siksi, että miettii mitä muut ajattelevat. Sinusta, vartalostasi tai tekemisistäsi.

***

I went swimming and saw a lot of overweight people. We tend to think that fat people are lazy, but there were women who really struggled even to climb stairs, and still they had come to work out. I felt really stupid thinking for days and days that I’m not in the mood for exercise.

Suhteet Oma elämä Liikunta Ajattelin tänään

Mitä opin virtuaalispinningissä

Tänään mietin, että miten on mahdollista, että ihminen joka pystyy juoksemaan maratoneja, pelkää mennä spinningiin. Ylitin Postikatua, ja olin huolissani siitä, että mitenköhän oikein jaksan polkea koko tunnin. Milloinkohan sitä alkaa uskoa olevansa ihan kelpo kunnossa?

Ohjaajan suhteen kävi tuuri. Hän todellakin osasi vastata pelokkaaseen asenteeseeni. When you make a commitment, the fear disapperars, Kim sanoi. En ole ihan varma, mitä hän sillä tarkoitti, mutta päätin uskoa siihen. Nyt, ja jatkossa.

P8241529.JPG

Virtuaalispinningin sijaan kuvituksena reaalista pyöräilyä viime kesän Helsinki City Triathlonista.

Kim sanoi paljon muutakin lohdullista ja kannustavaa, kuten Tiedän, että tämä on vaikeaa. Siksi teemme tämän yhdessä.

Se vain, että emme me mitään yhdessä tehneet. Kim ei ollut salissa kanssani. En tiedä, onko häntä oikeastaan edes olemassa. Kim oli valkokankaalla pyörivässä videossa esiintynyt virtuaaliohjaaja. Kuulostaa omituiselta idealta, mutta toimi erinomaisesti. Itse asiassa Kim saattoi olla parhaita ohjaajia, joiden tunnilla olen käynyt!

Ajelin rauhassa pimeässä, lähes tyhjässä salissa. Kim ohjasi ja kannusti erilaisten maastojen ja tehojen läpi. Sinussa on kaikki, mitä tarvitset onnistuaksesi, hän vakuutti. Muista, mitä haluat saavuttaa! Muistan, Kim. Haluan enkan.

Kun tuntui, että en enää jaksaisi polkea, oli Kimillä ohje siihenkin: Inspiroi ympärilläsi olevia! Sillä, että salissa ei ollut muita, ei ollut mitään väliä.

P8241531.JPG

Kuten sanottua, en tiedä onko Kim oikeasti olemassa. Voi olla, että hän on spinningohjaaja, tai voi olla että hän on näyttelijä. Ehkä hänen nimensä ei ole Kim vaan Bethany. En tiedä sitäkään, onko hän kirjoittanut repliikkinsä itse. Mutta se joka ne on kirjoittanut, on nero. Tai ehkä kyse oli siitä, millä tavoin Kim/Bethany ne sanoi. Jos häneltä joskus loppuvat virtuaaliohjaajan hommat, voi hän ruveta vaikka uskonlahkon johtajaksi. Käännyn heti.

Nyt kun olen itse tehnyt PT-ohjauksia, tuntuu hyvin hämmentävältä, että nauhoite voi olla niin hyvä ohjaaja. Ja että tosiaan taisin oppia kyseiseltä nauhoitteelta jotain, paitsi oman treenaamiseni, myös ohjaamisen suhteen. Olen suhtautunut nihkeästi kaikenlaisiin tsemppilauseisiin, mutta ehkä en vain ole saanut niistä tarpeeksi hyviä käytännön esimerkkejä.

Kiitos Kim! Anteeksi, että en ensin uskonut sinuun! Mutta meillä suomalaisilla on vähän ennakkoluuloja sellaisten Go team! Exellent work! -tyyppisten huudahdusten kanssa.

*

Testasin tuntia SATS Elielillä, jossa näitä löytyy lukkarista monta tuntia monena päivänä viikossa. Viralliselta nimeltään tunti on Virtual Cycling. ”Virtuaali”spinning sopii erityisesti niille, joiden aikatauluun tavalliset tunnit eivät sovi. Sekä heille, jotka haluavat polkea pari tuntia putkeen.

Tietysti tällaisella tunnilla täytyy tuntea laji, jotta pyörän saa säädettyä ja ymmärtää ohjeet. Virtuaalitunnilla on myös enemmän itse vastuussa treenin sisällöstä. Täydessä salissa on suurempi kynnys lusmuilla kuin tyhjässä, ja oikean ohjaajan valvovan silmän alla noudattaa ohjeita varmemmin. Itseään täytyy osata kuunnella, kun kukaan ei ole katsomassa perään. Huonona puolena mainittakoon myös uskomattoman ankea musiikki.

***

I tried Virtual Cycling -spinning class in SATS Eliel. I was doubtful, but the class was really nice and I liked the virtual instructor, Kim, very much.

Suhteet Oma elämä Liikunta Ajattelin tänään