Testissä osteopatia

Yhteistyössä Onni & Hoiva.

Olin kyllä kuullut sanan osteopatia, mutta minulla ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, mitä se tarkoittaa. Jotain luihin liittyvää ehkä? Sana tuli usein vastaan kun luin keskusteluja pitkällisistä jalkaongelmista, jollaisen olin itsellenikin onnistunut hankkimaan. Kun minulle sitten tarjoutui mahdollisuus testata osteopatiaa Vallilaan syyskuussa avatussa Onni & Hoiva -hoitolassa, toki mieluusti testasin.

Ennen paikan päälle menoa kaivelin vähän, että mistä on kyse. Wikipedian mukaan osteopatia on manuaalinen hoitomuoto, jonka tarkoituksena on kehon rakenteellisten ja toiminnallisten häiriö- ja kiputilojen tutkiminen, hoito ja ennaltaehkäisy. Osteopaatti on erikoistunut käyttämään mm. nivelten artikulaatio- ja manipulaatiotekniikoita sekä pehmytkudostekniikoita.

Tekstistä selvisi myös, että osteopaatit ovat Valviran rekisteröimiä terveydenhuollon ammattihenkilöitä, ja osteopatia kuuluu lääketieteellisten manipulaatiohoitojen piiriin. Itse valitsen hoitoni mieluiten lääketieteellisestä taustasta, vaikka niin sanotuista uskomushoidoistakin voi joissain tilanteissa olla apua.

20141009_141333.jpg

En kuvannut sisällä, koska olin siellä kommandona. Tai siis en oikeasti kommandona, mutta henkisesti. Hoitavalle osteopaatille ei siis kerrottu että olen bloggaaja ja kirjoitan hoidosta.

Onni & Hoiva sijaitsee Vallilassa (Mäkelänkatu 37) ja sinne pääsee kätevästi lukuisilla busseilla ja parilla ratikallakin. Hoitola oli siisti ja rauhallinen, ja osteopaatti oikein mukavan oloinen. Aluksi täytin lomakkeen, mihin sain muun muassa värittää kipualueet. Sen jälkeen osteopaatti tutki ryhtiäni ja ilmeisesti linjauksiani tai jotakin kun kyykistelin ja varvistelin. Tämän jälkeen asetuin pötkölleni, ja vielä tutkittiin esimerkiksi nilkkojeni liikkuvuutta.

Itse hoito oli oikein miellyttävää ja hyvin kevyen tuntuista. Osteopatiassa hoidetaan koko kehoa eikä pelkästään ongelma-aluetta, ja minultakin paineltiin muun muassa solisluiden aluetta. Osoittautui, että akillesjänteeni olivat hyvin jäykät ja nestekiertoni toimi ilmeisesti vähän huonosti – kumpikaan ei tullut yllätyksenä. Nilkat tuntuvat jäykiltä ja sormukset eivät meinaa irrota sormista. Näihin ongelmiin pyrittiin hoidon aikana vaikuttamaan.

Varsinainen hoito ei tuntunut juuri missään, mikään ei sattunut eivätkä venytykset tuntuneet kovasti venyttäviltä. Tästä huolimatta jotakin tapahtui. Kun lähdin hoitolasta, jalka oli kävellessä täysin kivuton. Täysin! Valitettavasti kipuilu kyllä palasi joidenkin tuntien kuluessa. Parin päivän sisällä juoksin puolimaratonin, jonka aikana jalka ei oireillut yhtään mitenkään, eikä juoksu myöskään vaikuttanut siihen. Aikaisempien puolikkaiden jälkeen kantapään alueella on tuntunut peruspäivää enemmän oireita, mutta tällä kertaa siis ei.

Koska olin osteopatiassa ensimmäistä kertaa ja vain kerran, on vaikea arvioida sen varsinaista ”parannuskykyä”. Mutta jalkaongelmani ovat jatkuneet nyt 10 kuukauden ajan, ja tämä oli ainoa hoito joka on selvästi vaikuttanut siihen. En tiedä, olisiko ongelma poistettavissa osteopatialla, mutta helpotettavissa ainakin. Lumevaikutuksesta tuskin on kyse, sillä en uskonut, että mitään voisi tapahtua, sen verran luovuttanut tämän ongelman kanssa.

Onni & Hoiva tarjoaa tavallisen, lasten ja raskausajan osteopatian lisäksi myös klassista ja urheiluhierontaa, akupunktiota, aromaterapiaa ja vuorovaikutuskursseja. Onni & hoiva on eettinen yritys, jossa käytetään muun muassa mahdollisimman ekologisia tuotteita, kierrätettyjä laitteita, eläinystävällisiä pesuaineita ja ekosähköä. Lue lisää Onni & Hoiva -nettisivuilta.

 

Osteopatian tarjosi Onni & Hoiva.

***

I tried osteopathy and I’m not sure what exactly was done, but it surely did relieve the pain in my heel.

Suhteet Oma elämä Terveys Suosittelen

Naisen vartalo on uutinen

Pitää välillä lukea vähän uutisia, että pysyy kärryillä maailman menosta. On kuulemma kaikenlaista ikävää menossa, sotia ja ties mitä eboloita ja sen sellaista. Sitten on nämä oikeasti tärkeät uutiset, eli naisten kroppien muodot ja koot.

Slide1.jpg

Nämä kiintoisat uutiset löytyvät Ilta-Sanomien sivuilta.

Ei päivää ilman uutisointia jonkun tisseistä, pepusta, koosta tai painosta. Koska niitä uutisia me lukijat haluamme. Sillä perusteellahan lehtiä pyöritettään, että tarjotaan lukijoita kiinnostavia uutisia, eikö?

On ehtinyt muutama kuutio virrata vettä Mätäpurossa sitten viestinnänluentojen, joten menin kurkkaamaan Wikipediasta uutiskriteerit. ”Hieman yksinkertaistettuna” ne ovat seuraavat:

  1. negatiivisuus
  2. raadollisuus
  3. toistuvuus
  4. voimakkuus
  5. yksiselitteisyys
  6. kulttuurinen merkittävyys
  7. koskettavuus
  8. odotettavuus
  9. yllätyksellisyys
  10. jatkuvuus
  11. päivän valikoima
  12. eliittihenkilöt
  13. henkilöitävyys
  14. positiivisuus
  15. tärkeys

Kulttuurinen merkittävyys, siitäkö tässä on kyse? Että kulttuurimme keskeisintä tietoa on tieto siitä, millaiset kurvit Kimillä on, ja millaisia riepuja hän niiden ylle asettelee? Ja kuvat anorektikoista: vain 25 kiloa! Näitä me haluamme nähdä, ja on hyvä että näitä meille näytetään. Ettei vain pääse unohtumaan se, mikä on kulttuurissamme naisen tärkein mitta. Mahdollisimman matala paino, kaikesta kurvipuheesta huolimatta.

Sitä vaan tässä mietin, että ketä tällainen uutisointi oikeasti kiinnostaa, ja miksi? Kiinnostaako se sinua? Onko se merkityksellistä? Äärimmäisen laiha taitoluistelija voi olla tärkeä uutinen, joka pistää miettimään, että onko siinä lajissa (tai ylipäätään huippu-urheilussa) kaikki ihan kunnossa? Tai tarvitseeko olla? Mihin asti huippua tavoitellessa voi venyä, ja pitäisikö jossain mennä jokin raja? Harmi vaan, että kukaan ei klikkaisi otsikkoa, jossa lukisi jotakin näin tylsää. Vai klikkaisiko kuitenkin?

Itse uskoisin klikkaavani. Hyytävä kuva anoreksiaa sairastavasta taitoluistelutähdestä taas ei saa minua napauttamaan hiirellä linkin kohdalla. Ei ole sinulle tehtykään nuo uutiset, varmasti joku sanoo. Eivät ehkä olekaan, mutta ärsyttää, että joudun elämään maailmassa jossa kroppien koot, muodot, muutokset ja vilautukset ovat olevinaan oikeita, tärkeitä uutisia. Ne eivät ole tärkeitä ehkä edes kroppien omistajille itselleen – tai eivät välttämättä olisi, jolleivät he joutuisi niiden takia lehtiin riepoteltaviksi. Riepotteluahan se pääasiassa on, vaikka osa hankkii mediahuomiota vaikka vähäpukeisilla kuvilla ihan tietoisesti.

Hämmentävää on, miten normaalina tätä pidetään. Päivä toisensa jälkeen sanomalehtien sivuilla on juttuja Pippan pepusta ja Kimin kurveista ja erinäisten henkilöiden anoreksioista. Sekä hemaisevia, rintavia, rohkeita ja seksikkäitä kuvia ”analyyseineen”. Analyysilla tarkoitan siis sitä huh huh nyt on kuumaa -sepostusta, jota kuvien yhteydestä löytyy parin rivin verran. Eikä kukaan kummastele tätä lainkaan.

Vaikka onhan se nyt todella outoa. Noin puolet maailman väestöstä on biologisesti naisia ja silti on merkittävä uutinen jos jollakin heistä on naisen vartalo. Kaikkien meidän kropat ovat eläviä ja siksi jatkuvasti muuttuvia, mutta on lööpin paikka jos jonkun naisen vartalo muuttuu. Ehkä se onkin: uutisten perusteellahan tätä tapahtuu miehille äärettömän harvoin.

***

I’m just wondering why we consider changes in womens bodies as news worth publishing? And have you ever noticed that these changes really rarely happen to men, judging from the news?

Hyvinvointi Mieli Suosittelen