Minulta kysellään silloin tällöin, miksi tässä blogissa ei juurikaan ole tankotanssikuvia minusta. Muutamastakin syystä.

Ensinnä ovat omat fyysiset rajoitteeni. En ole kovin notkea, minkä takia monetkaan tankomuuvit eivät ole kovin näyttäviä tekeminäni. Enkä ole myöskään kovin rohkea, joten osa liikkeistä rajautuu siltä pohjalta pois repertuaaristani, kuten nyt vakiokammokkini death lay. Se ei ole mielestäni mitenkään vaikeimmasta päästä tankoliikkeitä, mutta onpahan vaan niin kauhistuttava, että en ole koskaan edes yrittänyt!

Tämä ei kuitenkaan ole se suurin syy. Tankotanssi on laji, jossa saa hyvin kauniita kuvia hyvin yksinkertaisista asennoista. Jotka ovat vielä usein sellaisia, että katsoja ei hoksaa niiden olevan helppoja liikkeitä! Se vaan, että näitä ei tunnu saavan minusta… Pääasiallisesti en postaile itsestäni tankokuvia, koska ne näyttävät tältä:

Tulen jostain alas, aika epämääräisen näköisesti.

Minkä tahansa urheilulajin kuvaamisessa on omat haasteensa. Liikkuva ihminen ei ole helppo kohde. Vaikka tankotanssissa ollaan paikallaankin asennoissa, voi kuva epäonnistua helposti.

Tässä lajissa kuvakulmat ovat hyvin olennaisia. Kun monessa muuvissa levitellään jalkoja suuntaan jos toiseenkin, on osa otoksista väistämättä sellaisia, jotka mieluiten säästää vain gynekologinsa nähtäväksi. Liikkeen säätäminen taas on hyvin hienovaraista: kauniinkin kuvan pilaa yksi moka, kuten ojentumaton nilkka tai väärään suuntaan sojottava sormi. Katsoja ei näitä ehkä huomaa, mutta kuvassa olijaa se ärsyttää suunnattomasti.

Puhumattakaan nyt siitä, miten kuvaustilanne itse aiheuttaa ongelmia. Pitkään pää alaspäin roikkuminen tekee naamasta punaisen, ja asento helposti ilmeestä oudon. Samalla iho voi mennä ikävännäköisesti rullalle ties mistä. Eikä monessakaan pidossa ole helppoa olla pitkään – kuvaajalta kaivataan siis nopeaa liipasinsormea!

Koska minua ei kuvaa ammattilainen eikä edes harrastaja, vaan hommaan yleensä täysin tympiintynyt sivustakatsoja, on kuva usein tärähtänyt tai raajani menee puolesta välistä poikki. Eikä peruspokkarilla sisätiloissa ole ihan helppoa napsia onnistuneita otoksia.

Kuvien onnistuminen ei ole siis mitenkään itsestään selvää.

Testaan Instasta bongaamaani liikettä. Sen helppoudesta huolimatta kuvaan on päätynyt vaikka miten paljon virheitä: banaaninilkka, vajaa venytys/ ojennus, katkennut jalka, valuminen lattian tasoon. Ihottumakin ärsyttää.

Tällä laitteistolla ja silmällä koen kuvaamisen blogia varten muutenkin hieman haasteelliseksi, ja hyvien tankotanssikuvien ottamisen erityisen hankalaksi, siksipä niitä ei juuri näykään. Tunnen lähes jatkuvaa murhetta visuaalisen puolen onnahteluistani, ja siksi käytänkin tilanteen hyväkseni ja kysyn

Miten tärkeitä kuvat ja niiden laatu ovat sinulle blogia lukiessa (joko erityisesti tämän blogin kohdalla tai yleensä)?

P.S. Mikäli kuitenkin haluat nähdä lisää tankotanssiotoksiani, yleensä ns. poleselfieitä, löytyy Fitness Führerin Instagramista.

***

My readers ask every now and then how come I do not publish more photos of me poledancing. That’s because pole dance is not easy to photograph. The dancer should be aware how s/he’ll show in the picture and the photographer should be fast and precise. Because of these difficulties I randomly see any picture I like. That’s why I’m not posting them. Some (quite crappy) poleselfies can be seen on Fitness Führer Instagram.