Antakaa minun nukkua! Pitkään!
Menikö uni – valverytmisi sekaisin kesäaikaan siirtymisestä? Oletko ollut aamulla väsyneempi? Et ole ainoa!
Itsehän olin ensin Italiassa – tunti taaksepäin – ja palattuani Suomeen kännykkäni siirsi minut, ei pelkästään takaisin Suomen aikaan vaan suoraan kesäaikaan. Tämä selvisi minulle vasta ollessani tippa linssissä Länsisatamassa, maaniteltuani koko taksimatkan kuskia ajamaan kovempaa (ehdin, olinhan tunnin etuajassa). Ensin aika kohdilleen – ja sitten siirryttiinkin saman tien oikeasti kesäaikaan. Suoraan sanottuna en vieläkään tiedä paljonko kello on.
Oletettavasti yli yksitoista illalla. Minun pitäisi olla nukkumassa, mutta mutta. Kellohan on oikeastaan vasta yli kymmenen, eikä minua muutenkaan tähän aikaan nukuta. Ja se on ongelma.
Vaikka minua ei nukuta näin alkuillasta, usein pitää herätä aikaisin, tai vielä aikaisemmin. Minulle ”aikaisin” on kahdeksan tienoilla, ja kaikki sitä ennen yötä, jolloin liikkuvat vain möröt ja kummitukset, minun ainoa liikkeeni on kääntää kylkeä.
Sopiiko, jos ihan vähän nukun tässä?
Olen aina ollut iltavirkku. Äitini kertoo, kuinka häntä hävetti viedä minua päiväkotiin, kun minulla oli niin tummat silmänaluset. Hän pelkäsi, että siellä kauhisteltaisiin, kuinka minun ei anneta kotona nukkua, tai en olosuhteista johtuen pysty nukkumaan. No en pystynytkään, koska olosuhteet olivat ne, että en saanut unta kahdeksalta vaikka minut oli kiskottava ylös kuudelta. Äitini on kertonut myös, kuinka nukahtelin koko aamun (”en minä nuku, minä vain lepäsen”, puolustauduin) ja jopa hänen pukiessaan minua. Vähän vanhempana saatoin herätä aamupäivällä koulun jo alettua esimerkiksi eteisen lattialta, toppahaalari puoliksi päällä.
Omat lapseni ovat samanlaisia. Esikoinen tapasi vauvana hörpätä maitoa ensimmäisen kerran aamuyhdeksän tienoilla, ja jatkoi sitten uniaan yhteentoista. Aamuvirkumpi kuopus saattoi nousta jopa yhdeksältä! Kauhutarinoilta kuulostavia vauva herää kello viisi -aamuja meillä ei ole ollut yhtä ainutta kertaa.
Nykyisin jos pystyn elämään täysin luonnollisen rytmini mukaan, kuten lomilla, minua alkaa nukuttaa yhden aikoihin yöllä ja herään itsestään noin puoli kymmenen. Sen lisäksi, että en saa unta aikaisin, myös tarvitsen keskimääräistä enemmän unta.
Koulunkäynnin, opiskelujen ja työelämän kannalta tämä on tietysti ollut hyvin hankalaa. Omaan rytmiin sopimaton ja liian vähäinen nukkuminen aiheuttaa terveyshaittoja ja epämukavuutta, ja niiden lisäksi saa myös kärsiä siitä, että pidetään laiskana ja saamattomana. Kyllä kunnon ihminen nousee viimeistään seitsemältä! Miksi sinä nukut noin paljon, oletko sairas!
Vuosia olenkin yrittänyt kääntää ja muuttaa rytmiäni. Olen pitänyt tiukasti kiinni ikävistä herätysajoista myös viikonloppuisin, en ole yli vuosikymmeneen juonut kahvia, kolaa tai teetä iltapäivän jälkeen, olen harrastanut väsyttävää liikuntaa raittiissa ilmassa ja riittävän ajoissa, olen syönyt kourakaupalla melatoniinia. Olen pyörinyt sängyssä tunteja nukahtamatta, olen herännyt aikaisin ja vielä aikaisemmin. Olen uskonut niitä juttuja, joissa sanotaan kaikkien selviävän seitsemän tunnin yöunilla.
Yhden kesän kävin töissä paikassa, jossa työt alkoivat kuudelta. Lähdin kotoani aamulla 5.15. Illalla kello 20.00 vedin kiinni kolmet päällekäiset verhot, asetin unimaskin kasvoilleni ja odottelin epätoivoisena unen saantia puolille öin saakka. Kyllä sinä totut, kaikki rohkaisivat. En tottunut, enkä muista koko kesästä mitään muuta kuin sen, että olin paitsi hyvin väsynyt, myös kaikin puolin sekaisin. Voi olla, että muitakin tekijöitä oli, mutta unenpuutteella oli varmasti iso vaikutus.
Jos aurinko on jo korkealla, saatan olla iloinen herätessäni.
Liian vähäinen uni vaikuttaa minuun todella vahvasti. Voin fyysisesti huonosti (olen naureskellut koko elämäni sitä, että mistä lienee erotan mahdollisen aamupahoinvoinnin kun minua oksettaa joka aamu – kyllä sen erotti: raskaana voin pahoin yhtä lailla aamulla, päivällä, illalla ja yöllä), en jaksa harrastaa liikuntaa tai tehdä muutenkaan terveellisiä valintoja, unohtelen asioita ja olen sekava, kärttyinen sekä altis liikutuksille. Lisäksi palelen, silmiä kirvelee, ja muutaman vajaaunisen yön jälkeen alan nähdä harhoja, silmänurkissa hyppiviä kuvioita. Prisma Studion muistikokeissa kävi ilmi, että aamuisin en muistanut juuri mitään, kun taas yhden ja kahden välillä yöllä muistini toimi varsin hyvin.
Tällä hetkellä olen pystynyt järjestämään elämäni niin, että työni painottuvat päivään ja iltaan, eikä minun tarvitse nousta kovin aikaisin. On käsittämätön tunne, kun ei koko ajan kärsi univajeesta! Siltikään riittävästä nukkumisesta kiinni pitäminen ei ole helppoa. Suurimman osan aikatauluistani sössin ihan itse, ja välillä tulee valvottua ihan valvomisen ilosta.
Yllättävän paljon nukkumisiaan joutuu myös selittelemään. Lauseet En halua nousta aikaisin. tai Tarvitsen yhdeksän tuntia unta yössä. koetaan jostain syystä provosoinniksi. Kun kaikkihan tässä joutuvat tyytymään liian vähäisiin uniin! Ei kenelläkään aika riitä sen paremmin!
On varmaan liikaa vaadittu, että tässä edelleen agraarimeininkiä noudattavassa yhteiskunnassa otettaisiin paremmin huomioon muut kuin aamuvirkut. Mutta toivoisin kyllä enemmän ymmärrystä sen suhteen, että toiset meistä eivät ihan oikeasti pysty nukahtamaan aikaisin, eivätkä myöskään heräämään aikaisin. Eikä kaikille meistä riitä seitsemän tunnin yöunet, lyhyemmistä määristä puhumattakaan! Kyse ei ole laiskuudesta, sairaudesta tai tottumuksen puutteesta.
Itselläni mikään muu asia, kuten ruokavalion tai liikunnan laiminlyönti, ei aiheuta niin nopeasti niin voimakasta toimintakyvyn laskua ja hyvinvoinnin vähenemistä kuin univaje. Riittävä uni on taustaedellytys sille, että pystyn tekemään mitään muuta. Ja vaikka se riittävä nukkuminen on yksilöllinen asia, näppituntumalla sanoisin, että aika huolettomin mielin siitä tingitään. Minä en suostu tinkimään. Ihan sama kuinka laiskan ja saamattoman kuvan itsestäni annan.
Koska olen pitkään tuntenut itseni tämän päätöksen ansiosta luonnonoikuksi, avaudu ihmeessä kommenteissa, jos koet että unirytmisi ei sovi yleiseen rytmiin tai tarvitset keskimääräistä enemmän (tai vähemmän) unta!
***
I’ve been training for years to get up early and go to bed early. But I still can’t. I need lots of sleep and I need to get it late.
