Sohvanpohjalta juoksemaan, osa 1: Miksi?

Haluaisitko oppia juoksemaan? Haluaisit, mutta et voi, koska juokseminen on kamalaa? Se tuntuu pahalta eikä vaan ole sun juttu?

Ei haittaa. Ei kun ei oikeasti haittaa. Minä tiedän, kokemusta on. En ole todellakaan sellainen harrastin yleisurheilua kouluaikana ja pelasin jalkapalloa teini-ikäiseksi asti ja sen jälkeen olen juossut joka viikko 100 km tai jotain, enkä tosiaankaan ole juossut pienestä pitäen. Tai liikkunut ylipäätään. Eli unohda heti kättelyssä se hyvähän sun on sanoa, ei minun ole.

No millä perustein voin sitten sanoa mitään? En ole mikään virallinen asiantuntija, mutta olen itse juossut nyt kolmisen vuotta (tosin osin hyvin epäsäännöllisesti) ja lukenut asiasta paljon. Lisäksi olen saanut opastusta paitsi ammattilaisjuoksijoiden pitämässä juoksukoulussa, myös henkilöiltä, jotka ovat parhaimmillaan juosseet maratonin aivan järkyttävän kovaa (alle 2:30) ja jotka ovat valmentaneet paljon. Esimerkiksi eräänkin miehen lähtötilanteesta ”pystyy kävelemään reippaasti viisi minuuttia” kokonaiselle maratonille.

Käsittelen aihetta laajasti, joten näitä postauksia tulee muutama. Muuten postauksen lukemisesta läkähtyy niin, ettei jaksa enää juosta. Suuntaan nämä pääasiassa aloittelijoille, mutta toivottavasti postauksistani jo juoksevillekin on jotakin iloa tai infoa.

Ensinnäkin, miksi juosta?

Juokseminen on terveellistä. Kerron tämän tässä vaiheessa: Juokseminen ei ole aina kivaa. Se voi olla kivaa vain joskus, tai jopa ainoastaan silloin kun se loppuu. Mutta aerobinen liikunta tekee ihmiselle monin tavoin hyvää, joten sitä pitää tehdä. Tuskin nautit hampaiden pesemisestäkään mitenkään älyttömästi, mutta teet sen kuitenkin. Ja palkitseehan se terve ja kaunis hammasrivi lopulta. Vaikutuksia terveyteen on niin paljon, että en lähde kaikkia luettelemaan, mutta mainitaan nyt vaikka parantunut hapenottokyky, parantunut rasva-aineenvaihdunta ja madaltunut sydämen lyöntitiheys.

Juokseminen on kivaa. Hei nyt huijaat! Äsken sanoit ettei ole! On se välillä. Ja silloin se on tosi hienoa. Eikö ole ärsyttävää, kun ihmiset sanovat, että tiedät sitten kun olet kokeillut itse. No kokeile, niin pääset tuosta! Lisäksi juoksemiseen liittyy kaikkea hauskaa, kuten juoksutapahtumia. Niiden varjolla voi esimerkiksi matkustaa ulkomaille ja ahmia kaikkia herkkuja muka ”tankkauksena”. Saa mitalin ja paidan, joilla voi lesoilla. Sitten pääsetkin itse sanomaan, että tiedät kun kokeilet itse…

p1260802.jpg

Etkö haluaisikin leveillä tällaisella, kun olet työkavereiden kanssa zumbassa?

Juokseminen on helppoa. Ei muuta kuin treenivaatteet päälle, lenkkarit jalkaan ja ulos. Se on siinä: ei vaivalloista matkaa salille, ei jonkun toisen aikataulujen mukaan tehtyjä jumppalukkareita, ei hikisiä pukukoppeja, ei jalkasilsaa suihkun lattiasta. Lisäksi juosta voi missä ja milloin tahansa, matkoilla, lasten harrastuksen aikana, siirtymiä työpaikalta kotiin, eikä harjoituksen tarvitse välttämättä kestää kuin puolisen tuntia.

Juokseminen on halpaa. Tarvitset vain lenkkarit ja sen verran päällesi, ettei sinua pidätetä. Yleensä sanotaan, että lenkkareihin kannattaa panostaa, mikä on tietty ihan hyvä neuvo. Ihan välttämätön se ei ole jos 1.) sinulla on normaalit jalat 2.) et juokse ihan hirveästi 3.) et juuri NYT pysty pistämään lenkkareihin saturaista tai enempää. Itse aloitin 20 euron Adduilla (olivat tarjouksessa puoleen hintaan) ja ne olivat loisto-ostos. Tosin mitä enemmän juokset, mitä kovemmilla alustoilla ja mitä taipuvaisempi olet vammoihin, sitä tarkemmin lenkkarit kannattaa valita. Mutta älä turhaan tee tästä aloittamisen estettä! Palaan tähän aiheeseen tarkemmin kun kirjoitan varusteista (tässä vaiheessa itsellenkin alkaa valjeta, miten paljon minulla on asiaa!).

Juokseminen on tehokasta. Tehokashan on jänskä naistenlehtieufemismi sille, että juokseminen muokkaa kroppaa ja polttaa kaloreita. Senhän se tekee, mutta haluatko hyvät vai huonot uutiset ensin? Ok, huonot: Juokseminen siis kuluttaa kaloreita (joskaan ei tolkuttomasti). Se tarkoittaa, että tuleepi nälkä, joten juokseminen ei välttämättä laihduta. Voi jopa lihottaa, ainakin jos suhtaudut tankkaamiseen samanlaisella intohimolla kuin minä! Sitten ne hyvät: juokseminen muokkaa ennen kaikkea jalkoja ja lisäksi keskivartaloa. Yleensä tunnutaan ajattelevan, että juokseminen kaventaisi jalkoja. Sitä se ei välttämättä tee. Omani ovat paksuuntuneet (vaikka eivät ne ohkaiset alun perinkään olleet), erityisesti pohkeista. Voi tosin olla, että olen varsinainen geenimutanttininjakilpikonna, Jutta Gustafsberghän väittää, että juoksemalla ei saa lihaksia. No kokeile itse… Ja se keskivartalo: asennon kannattelu ja kiertoliike kaventavat vyötäröä. Hip hei! Sanovat myös, että juoksemalla pääsee eroon selluliitistä. Sanovat tosin myös, että juoksemalla saa hankittua sitä. Minä en sano mitään. Ulkona hiipparoiminen ilmeisesti myös kaunistaa ihoa.

Juokseminen rauhoittaa. Irvileuka sanoisi, että kai nyt kun se on niin tylsää. No eikä ole, se on vain ihan yhtä tylsää kuin omat ajatukset ovat. Eli ei välttämättä ollenkaan. Koska juoksu on rytmistä, ja mahdollisesti melko hidasrytmistä, se on myös meditatiivista. Kaikenlainen harmitus jää usein reitin varrelle, vaikka rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että joskus olen kyllä tullut vihaisempana takaisin lenkiltä kuin olin sinne lähtiessäni… Juokseminen nostaa myös kaikenlaisia hyviä hormonitasoja, jotka lisäävät keskittymiskykyä ja nostavat mielialaa. Lisääntynyt verenkierto aivoissa buustaa myös luovuutta.

Juokseminen saa muut ihailemaan sinua. Okei, nyt saatan vähän liioitella. Mutta melkein missä tahansa kahvipöydässä saa ihmettelyä osakseen, jos kertoo juosseensa vaikka 15 kilometriä, ja mitä enemmän kilsoja, sitä enemmän ihmettelyä. Jos kerrot käyneesi body pumpissa tai kävelyllä, ihmiset sanovat aha. Tämä johtunee siitä, että monet (sinäkin ehkä vielä) ajattelevat, että juokseminen on kauhean rankkaa ja tuntuu hirveän pahalta, ja siksi siihen pystyvät vain hyvin erikoislaatuiset ihmiset. Haluathan olla heidän silmissään yksi heistä?

Sitä minäkin. Aloita ihmeessä!

 

Sarjan muut osat:

osa 2: varusteet

osa 3: ravinto

osa 4: liikkeelle!

osa 5: ongelmia ja ratkaisuja

 

***

Run. It’s healthy, fun, easy, cheap, effective, calms you down and makes other people admire you (well, almost). Run!

Kommentit (17)
  1. Voi miten ihana kommentti Tiina 🙂 Tosi kiva kuulla, että tästä on ollut hyötyä ja innoitusta! Nyt vaan malttia matkaan, niin kyllä se sitä ja pääset saamaan lounaspöydässä ansaitsemaasi ihailua 😀 Tiet pysyy tuolla koko ajan, joten mikään kiire ei ole (vaikka tiedän kyllä miten hankalaa se lepo on kun haluaisi mennä!). Käy tarvittaessa näyttämässä fysioterapeutille, jos tuntuu siltä, että ongelma jatkuu ja että sille on joku muu syy kuin liian nopeasti lisätty rasitus. Treeni-iloa sinulle!

  2. Tämä sun juttusarja juoksemisesta on ihan huikea. Yks parhaimpia tekstikokonaisuuksia mihin olen blogimaailmassa törmännyt. Sulla on hauska tapa kirjoittaa, mutta ennen kaikkea mielettömän inspiroiva ote! Luin tätäkin tekstiä suurin piirtein kylmätväreet selkänahassa ja pieni kyynel silmäkulmassa, sillä KYLLÄ haluan olla se ihminen, joka tokaisee lounaspöydässä juosseensa eilen 15 kilsan lenkin ”kun oli vaan niin hyvä ilma”. Mulla on kauhea tsemppi ja halu, mutta jalkaperhana on alkanut pistää kapuloita rattaisiin. Taisitkin toisessa tekstissäsi kirjoittaa, että 20 – 45 – 90 johtaa jalkavaivoihin. Kokemuksen heleällä rintaäänellä voin todeta sinun oleva 100% oikeassa. Menin siihen innostuksen virittämään lankaan ja nyt makselen oppirahoja. Kiitos vielä kertaalleen näistä teksteistä. Palaan tänne varmasti vielä monta kertaa hakemaan tsemppiä, neuvoja ja inspistä!

    Tiina / Parempia Polkuja

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *