Suuri maratonsuunnitelma (työnimi)

Olen saattanut jankata tätä jo kyllästymiseen asti, mutta vähänkö ihmeellinen se Rooman maraton oli! En ymmärrä vieläkään, miten tuollainen on mahdollista. Muutenkin tuntuu, että mitä enemmän juoksen maratoneja, sitä vähemmän niistä tiedän.

Vaatteet Adidas, kengät Adidas Energy Boost (saatu blogin kautta). Boosteilla olen juossut kolme viimeistä maratoniani, ja ne ovat siihen hommaan ihan huiput!

Aika iso osa lukemastani tai kuulemastani maratontiedosta ei pidä paikkaansa joko aina tai minun kohdallani. Jopa ärsyttääkin, että 42 kilometrin juoksemiseen liittyy niin paljon uskomuksia ja myyttejä, joita toistellaan ja hoetaan.

En tietenkään väitä, että kaikki mitä maratoneista sanotaan, olisi puppua. Enkä varsinkaan väitä, että minä tietäisin siitä kaiken. Kuten todettua, kerta kerralta tunnun tietävän vähemmän. Ja koska jokainen kerta opin jotain uutta, olen jäänyt tähän ihan totaalisesti koukkuun.

Aiemmin ihmettelin sitä, että esimerkiksi muualla maailmassa suositut juoksukirjat pyörivät niin paljon miksi juosta pitkiä matkoja -tematiikan ympärillä. Se ei mielestäni ollut kovinkaan kiinnostava kysymys. Öööö, siksi. Nyttemmin tajuan sen esittämisen, koska en enää tajua mistä tässä on kysymys! Mutta aion ottaa selvää.

Siksi olen alkanut hahmotella mielessäni Suurta maratonsuunniltelmaa. Tuo on vasta työnimi, muutan sen heti, jos keksin paremman. Hassua, että en ole heti keksinyt hyvää nimeä, yleensä ne ovat erikoisalaani.

Itse se suunnitelma siis: Täytän vuoden lopussa 35. Sinä päivänä järjestetään kaksi tolkullista maratonia, toinen Reggio-Emiliassa Italiassa ja toinen Honolulussa. Yritän päästä juoksemaan Honolulun. Kyllä! Italia on varasuunnitelma, johon toivon mukaan en joudu turvautumaan. Synttärimaratoni on tietysti kiva idea, mutta ei se tähän jää, keksin nimittäin vielä kivemman: Mitä jos juoksen kymmenennen kokomaratonin syntymäpäivänäni!

Jotta voisin juosta 10. maratonin joulukuussa, täytyy pistellä sitä ennen vielä kolme. Suunnitelma on alustavasti tällainen: toukokuussa joko Riikan, Kööpenhaminan tai Tukholman maraton. Elokuussa – voi kauhistus – kotimaratoni Helsingissä. Lokakuussa suuntaisin joko Budapestiin tai Frankfurtiin. (Suosituksia, plussia ja miinuksia otetaan mieluusti vastaan! Erityisesti otetaan vastaan idea, jolla välttää HCM:n. Pelkään sitä kuollakseni.)

Nämä tapahtumat ovat suunnilleen kahden kuukauden välein, taajuus jonka olen testannut viimeisen puolen vuoden aikana juoksemalla Ateenassa, Las Palmasissa ja Roomassa. Toistaiseksi läpäisy on näin onnistunut. Tavoiteajat ja kunnollinen treeni onkin sitten eri asia.

Eri asia on myös kropan kestäminen. Viime vuosi opetti varovaiseksi suunnitelmien suhteen, mutta miksi pelätä pahinta jos voi toivoa parasta? Onhan tässä monta muttaa ja mutkaa matkassa, mutta saattaahan tämä onnistuakin. Pitäkää peukkuja pystyssä, ja varpaitakin!

Kuusi maratonia vuodessa ja kokonaisuudessaan kasassa kymmenen. Voisi olettaa, että sitten ehkä pystyn sanomaan jotain siitä, mikä tämä juttu oikein on. Saa nähdä!

P.S. Aloittelen lämmittelemällä Women’s Health Half Marathonilla Tukholmassa vajaan kahden viikon päästä. Enkä malttaisi millään odottaa!

***

Marathon. It’s not what people say it to be. Unfortunately I can’t tell you what it is, because it is different every time. But I really, really need to find out what actually is the lure and magic of 42 kilometres. That’s why I’m planning to run four more marathons this year. Planning and hoping – I don’t know how my body will respond to this.