Timmi, karvaton ja nälkäinen
Edelliseen postaukseen liittyen linkkaan tämänpäiväisen Hesarin jutun. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että tämä syömättömyystrendi ei todellakaan jäänyt sinne 90-luvulle toisin kuin me silloin nuoruutemme eläneet uskoimme. Eikä se ole enää tyttöjen ”etuoikeus”.
Hesari kirjoittaa otsikolla Poikien uusi ulkonäköihanne: Timmi ja karvaton (toim. Mervi Juusola) jutun, mikä osoittaa tämän. Se sisältää aika karmaisevia kommentteja. Alla poimintoja:
[Väestöliiton palvelukehittäjä ja seksuaalineuvoja Miguel] Reyes sanoo olevansa huolissaan tavallisuuden katoamisesta. Kaikki haluavat olla jotenkin erityisiä. Tavallinen poika tai tyttö ei tunnu enää riittävän. – –
– – Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan kolmannes pojista on tyytymättömiä painoonsa. Miguel Reyes arvelee, että tähän lukuun vaikuttaa ylipainon lisäksi myös poikien alipainoisuuden lisääntyminen sekä se, että ihannepainoiset pojat haluavat olla lihaksikkaampia. ”Pojille on aika tyypillistä, että jos he kokevat painavansa liikaa, he vähentävät syömistä ja tyydyttävät näläntunteen energiajuomilla.” – –
Tuisku Hakoniemi, 19, treenaa kuntosalilla noin neljänä päivänä viikossa. ”On helpompi saada hyväksyntää ja arvostusta, kun on isot lihakset”, hän sanoo. – – Nuorempana hän oli omasta mielestään tosi laiha ruipelo. Siitä tuli kavereilta kuittailua. ”Aloin käydä salilla, että näyttäisin normaalilta. Ilman pientä positiivista painetta en olisi ryhtynyt treenaamaan”, hän kertoo. – – ”Haluan olla paras mahdollinen versio itsestäni kaikilla elämänalueilla.”Pieni välikevennys. Ihanteet muuttuu, täti ei ymmärrä. Ei varmaan tarvitsekaan. Ihannehan jo sanana sisältää sen, että se ei ole kovin realistinen. Enemmän realismia silti toivoisin, niin tyttöjen kuin poikienkin tavoiteulkonäköihin.
– – Poikien syömishäiriöt ovat lisääntyneet. Kansainvälisten tutkimusten mukaan noin 10 prosentilla pojista on syömishäiriö. Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, kognitiivinen psykoterapeutti Pia Charpentier arvelee, että Suomessa syömishäiriöitä on noin viidellä prosentilla pojista.
– – ”Nykyisin kiinnitetään jatkuvasti huomiota siihen, mitä elämässä ja omassa ulkonäössä pitäisi trimmata. Nuoria kannustetaan olemaan koko ajan parempia”, Charpentier pohtii. Nuoret tarvitsevat enemmän hyväksyvää katsetta, puhetta ja asennetta – epätäydellisyyden sietämistä. ”Vanhempien kannattaa myös tarkistaa omaa puhetyyliään. Ovatko tietyn näköiset ihmiset perheessä naurun ja pilkan aihe?”
Jutussa haastateltu Tuisku Hakoniemi esittää osasyyksi nuorten nykyiseen ihanteeseen lihaksikkaita He-Man-nukkeja ja treenattuja julkkiksia kuten 50 Centin. Julkkisten ja lelujen vaikutuksestahan on paljon puhuttu tyttöjen kohdalla, usein niin että vaikutus olisi täysin tuulesta temmattu. Mielenkiintoista on, että nuori mies itse kokee niillä olleen merkitystä.
Hätkähdyttävintä minusta tässä oli se, että salilla käydään, jotta näytettäisiin normaaleilta. Aika hyytävää luettavaa. Mutta en oikein osaa sanoa tähän mitään muuta kuin kauhistella. Paitsi sen, että Pia Charpentier on oikeassa. Me kaikki tarvitsemme hyväksyvää katsetta, puhetta ja asennetta. Jos kukaan ei arvostelisi kenenkään vartaloa, sinä et omaasi, puolisosi ei sinua eikä itseään, kumpikaan teistä ei naapureiden eikä yksikään teistä julkkisten, ehkä suurempi osa nuorista (ja aikuisista) tuntisi olevansa normaali ja hyvä ihan sellaisena kuin on.
***
I just wrote about girls’ pursuit to thinness. It seems that it’s not just girls anymore but also boys who think they have to be super thin or muscular to even look ”normal”. I found it very disturbing.
”Haluan olla paras mahdollinen versio itsestäni kaikilla elämänalueilla” totesi tämä neljä kertaa viikossa salilla treenaava heppu. Mielestäni tuossa on ongelman ydin: harha täydellisyydestä. Ja pöljintä on se, että ”kaikilla elämänalueilla” tarkoittaa näillä ulkonäköä ja uraa. Henkistä kehitystä, empatiakykyä, vastuuta, sosiaalista älykkyyttä ja tiedostamista ei näissä ”alueissa” ikinä mainita. Ärrh taas!
Joo toi lause kyllä kiteyttää tämän nykyisen asenneilmapiirin. Nimenomaan harhasta siinä on kyse. En tiedä onko sitten takana nämä taloudellisesti epävarmat ajat vai mikä siinä on, mun mielestä tämä on suhteellisen uusi ilmiö kuitenkin. Ja ihmeellisen kritiikittömästi hyväksytty.
Todella, ulkonäkö ja ura on pitkälti se koko elämä. Kaikki henkinen puoli kuitataan suunnilleen sillä että ”ei saa olla negatiivinen”. Koska silloinhan ei ole paras mahdollinen versio itsestään jos ”negailee” -_-
Mä kiinnitin huomiota ihan samaan lauseeseen. Olen 45-vuotias ja mieleeni tuli vain että kuule kyllä sä tulet vielä moneen kertaan elämässäsi olemaan hyvin kaukana ”parhaasta minästäsi”. No 19-vuotiaana sitä kai voi vielä uskoa täydellisyyteen.
Pelottavaa kasvattaa omat lapset tähän maailmaan, jossa ulkonäkö on vähän kärjistetysti ainoa tärkeä asia (ainakin alle 25-vuotiailla).
Tähän vähän liittyen, bongasin eilen fb:n etusivultani (yksi kaveri oli tykännyt) pitkän (melkein 400 kommenttia) keskustelun (jos sen tasoista kommentointia voi keskusteluksi sanoa) siitä, kuinka tämän vuoden Miss Suomi finalistit ovat kuin petolinnun perseitä, kanaviillokkia, persjalkaisia valkonaamoja, monstereita, liian lihaksikkaita, lihaksettomia, anorektikkoja, jaloista huonoihoisia, kotkia, hirveen näköisiä luukasoja, siis yksinkertaisesti **tun rumiluksia.
Missikisoja en ole katsonut enää vuosiin, mutta tuosta keskustelusta tuli kyllä puistatus. Miten tässä maailmassa yhdellekään lapselle voi kehittyä hyvä itsetunto, kun missiehdokkaatkin haukutaan noin lyttyyn. Vastaavaa keskustelua käydään varmaan mm. Suomi24:ssä anonyymisti, mutta mikä tässä vielä järkytti lisää oli se, että ilmeisesti nykyään ihmiset haukkuvat omilla naamoillaankin noin suoraan toisten ulkonäköä. Arvostelusta on tullut arkipäivää.
Joo mä olen suorastaan kauhuissani. Mulla on kaksi tyttöä, joten kyllä mä ihan aidosti pelkään näitä paineita. Pidän kotona tiukkaa linjaa siitä, että omaa eikä muiden ulkonäköä ei arvostella ja että ulkonäköön ja syömiseen suhtaudutaan rennosti, mutta en mä voi loputtomiin vaikuttaa.
Mulle on kanssa tullut vastaavia keskusteluja vastaan jossain, se on ihan järkyttävää miten ihmiset jaksaa. Mä en edes tajua miten ne ajattelee sillä tavalla, siis milloin meistä on tullut niin hirveän raadollisia? Jotenkin kuvittelen, että entisaikaan missejä katsottiin niin, että aikun ihanaa miten nättejä nuoria naisia, ja nyt kaikki on että hyi kun rumia :O Mitä helvettiä??
Ja toi omalla naamalla arvostelu, mä en tajua! Että ei edes hävetä tuollaista käytöstä, en voi käsittää!