Villi vaellus (keventämätön elokuvaversio)
Kirjoitin tuossa äskettäin Cheryl Strayedin kirjasta Villi vaellus. Postauksen seurauksena päädyin katsomaan myös Wild – Villi vaellus -elokuvan. Kokemus ja Strayedin Hirmuksi nimetty rinkka olivat varmaan yhtä kevyitä.
Kuva Wikipediasta.
Skarpimpi olisi ehkä tajunnut, että jos kirja on pakahduttavan surullinen, saattaa elokuvakin olla. Minä en hoksannut, vaan ajattelin pääseväni helpommalla. Kun vaelluksestahan se kertoo ja sillee. (Lyhenä juonitiivistelmänä: Strayedin elämä on sekaisin, ja saadakseen siihen jotain tolkkua, hän päättää kävellä 1 600 kilometriä erämaassa, vailla mitään vaelluskokemusta.)
Päädyin lisäksi katsomaan sen aiemmin vain internetistä tuntemani ihmisen kanssa, mikä oli hyvin hermostuttavaa. Sen lisäksi minua alkoi älyttömästi itkettää jo varhaisessa vaiheessa elokuvaa, ja itketys vain yltyi loppua kohden.
Niin paljon, että koko loppu meni vähän ohi ja pelkäsin, että alan itkeä ääneen. Onnekseni myös seura itki, koska muuten se olisi ollut aika vaivaannuttavaa.
Viimeksi olen itkenyt näin paljon elokuvissa katsoessani Kabhi Khushi Kabhie Ghamin. Silloin poistuessani teatterista ovimies kysyi Oliko se noin huono? Ei ollut, eikä tämäkään.
Kirja oli sovitettu elokuvaksi varsin uskollisesti ja onnistuneesti. Vaikka kerrotaan raskaista asioista ja ongelmatilanteista, millään ei mässäilty. Myös kirjassa esiintyvät takaumat oli rytmitetty sujuvasti itse vaelluksen keskelle. Kirjan lukeneena ihailin myös elokuvan dramaturgiaa, sitä, kuinka päähenkilön tilanteen koko kauheutta avattiin katsojalle vähitellen.
Wild toimi siis erinomaisesti myös elokuvana. Mutta varoitettakoon kahdesta asiasta: ensinnäkin, siinä tosiaan on hirvittävästi surua. Ja toiseksi, kannattaa ehkä sulkea nettiyhteys ja kuolettaa luottokortti. Nimimerkillä googlasin Santiago de Compostelaa yöllä sängyssä.
P.S. Seuralle vielä: Olen iloinen että 1.) näin tämän kanssasi, 2.) sinut. (Ei järjestyksessä.)
***
I went to see Wild. To my surprise, it was full of grief. I guess I expected Hollywood had turned it into a comedy or something.