Voiko veteen tottua?

Kuten jo joulun tienoilla kerroin, suorastaan riehaannuin perinteisessä joulukylvyssämme. Paitsi että pitkästä aikaa treenasin vaparia, uskaltauduin myös keekoilemaan vedessä, tekemään oikein kuperkeikkoja ja kaikkea. Se oli vähän ahdistavaa, mutta ei niin kauhistuttavaa kuin joskus. Hengittäminen sen sijaan oli edelleen hyvin vaikeaa.

Voin lopultakin sanoa, että osaan uida vapaauintia. Tekniikasta on jonkunlainen haju. Vauhtikin on sellainen, että vanhemmat rouvashenkilöt jäävät kirjaimellisesti vanaveteen. (Vanhemmat herrasmiehetkin jäisivät, mutta heitä ei näe uimahallien hitaiden radoilla.) Toki sekä tekniikassa että vauhdissa on vielä paljon tehtävää, mutta uin hyvässä asennossa pinnan suuntaisesti ja liikun eteenpäin. Käsivedot menevät vähän läpi, mutta potku on tehokas.

Juu en hengitä. En todellakaan.

Mutta kun hengittääkin pitää! Saan otettua muutaman henkäisyn pelkästään toiselta puolelta, ja sitten homma hajoaa. Myös joka hengenvedon kohdalla rytmi sekoaa ja asento romahtaa. Hengittäminen – ja ennen kaikkea hengittämättömyys – on pelottavaa. En tykkää siitä yhtään. YHTÄÄN.

Enkä tiedä totunko siihen. Se on niin luonnontonta. En tykkää kun vettä menee nenään ja korviin ja silmiin ja suuhun. Enkä varsinkaan tykkää siitä fiiliksestä, että en voi henkäistä niin halutessani. En pysty luottamaan itseeni enkä veteen, vaan ajattelen koko ajan, että tarvitsen happea NYTNYTNYT tai hukun.

Tottuminen olisi todennäköisempää tiheämmällä harjoittelulla. Tietenkin. Mutta kun se harjoittelu on niin ahdistavaa ja pelottavaa. En pysty painostamaan itseäni sen pariin kovin usein.

Hengittämistä helpottavat harjoituksetkin ovat kauheita. Marko Malvelan Kaikki irti uinnista -kirjasta bongasin muun muassa alligaattorihengityksen. Siinä hengitetään niin, että suussa on vettä. Sitä ällöä uimahallin vettä. Yää. Entäs sitten sellainen, että pitää paukata veden alle ja takaisin, uudelleen ja uudelleen? En vain saa pakotettua itseäni siihen.

Voiko vedessä olemiseen siis tottua, ja hengitellä rennosti jos lähtökohta on näin hankala? Onko jollain toisella vesikammoisella kokemuksia?

***

I’ve been learning to swim crawl for couple of years now. It takes time because I don’t train often. Breathing is so hard and scary that I don’t know do I ever get used to it.