Vähän toisenlaista kirjoitusta tällä kertaa. Viime aikoina olen taas vaipunut syvemmälle ocd:n helvettiin. Se tunne, kun et pysty millään saamaan pahaa oloa ja näitä ajatuksia pois päästä. 

Mielessä pyörii koko ajan epävarmuus, vaikka saisinkin muilta vakuuttelua, että asiat ovat kunnossa, kaikki on ok. Mutta se hirviö päässä sanoo ”Mutta mitä jos…?” ja ”Oletko ihan varma, että…” Epävarmuutta lisääviä ajatuksia. Sellaisia, jotka saavat epäröimään itseäsi, onko tämä mitä näen edes oikeasti mitä näen vai kuvittelenko vain? Voinko luottaa omaan vaistooni? Hirviön mukaan en. 

Se määrää, se tietää mitä tehdä ja se käskee ja jos et tottele saat kärsiä. Jos olet ollut hetken aikaa onnellinen saat kärsiä. Hirviö on vallannut minut. Olen vanki omassa päässäni.

Jatkuva ahdistus on niin väsyttävää. Haluan olla vain normaali, nauttia normaaleista asioista ja stressata normaaleista asioista enkä asioista joita hirviö on päättänyt valita aseikseen minua vastaan. Usein katson ihmisiä, jotka ovat niin positiivisia kaikesta ja jos jotain tapahtuu he pystyvät löytämään siitä aina jotain positiivistä. Miksen minäkin?

Koita selittää muille, kuinka et tee sitä tahallesi ja et omasta tahdosta käy läpi pakkoajatuksia. Siksi niiden nimi onkin PAKKOajatukset, koska et pysty tehdä niille mitään. Ne pakosta tunkeutuu mieleesi eivätkä lähde pois eivät millään. Ne ovat siellä, kun heräät, kun peset hampaat, kun istut koulussa ja koitat opiskella, kun menet nukkumaan. Uni on ainoa hiljainen hetki ja siksi se onkin pakopaikka minne haluat palata.

Olen vuosien aikana oppinut peittämään ja piilottelemaan pahaa oloa muilta. En vieläkään avautumaan kaikista asioista, kuin lähimmilleni, joskus sekin on vaikeaa.

Monet sanoo, kun ovat pikkutarkkoja jostain, että ovat ”vähän ocd”, ne ihmiset eivät tiedä vähäänkään millaista on olla ”vähän ocd” saati sitten ”totaalisesti ocd”.

Kun sä revit hiuksia päästä, että sä voit vertailla niiden värejä keskenään. Kun, et pysty mennä ulos enää ilman, että kun tulet sisälle menet suoraan suihkuun ja peset kaikki vaatteesi.

Kun peset käsiä niin paljon, että ne ovat ihan kuivat koppurat ja vuotavat verta. Kun käyt suihkussa ja koitat saada itseäsi puhtaaksi ja jos yksikin asia menee pieleen, joudut aloittamaan alusta, vaikka olisitkin ollut siellä jo tunnin. Kun lähdet kotoa ja joudut palaamaan moneen kertaan tarkistamaan, että kahvikeitin, hella ovat poissa päältä, vaikka, et niitä olisi sinä päivänä edes käyttänyt ja ulko-ovi lukossa.

Kun kuvaat hiuksiasi kaikissa mahdollisissa valoissa nähdäksesi, että löytyykö niistä sellaista väriä mitä, et halua. Kun et saa käsiäsi puhtaaksi, vaikka olet pessyt niitä jo ikuisuuden, joka kerta kun koitat lähteä pesualtaan luota, niin hirviö pistää sinut palamaan sinne.

Kun pelkäät kaikkea punaista ulkona, koska sen on pakko olla verta ja bussikuskilta lippua ostaessasi, menet paniikkiin, koska hänellä on laastari sormessa ja joudut palaamaan kotiin vaihtamaan vaatteesi ja käymään suihkussa. Kun joudut esim. rämpyttämään valokatkaisijaa määrätyn monta kertaa, koska muuten jotain pahaa tulee tapahtumaan, jollekin rakkaalle ihmiselle.

Kun joudut laittamaan vaatteet oikealle paikalle kuivaustelineessä, koska muuten ne ovat likaisia ja joudut pesemään ne uudelleen. Kun et voi laittaa tiskikonetta päälle, koska et voi koskea tiskikonetablettiin, koska se sisältää vaikka mitä myrkkyjä. Kun et voi mennä uimaan uimahalliin, koska pelkäät kloorivesi värjää hiuksesi vihreäksi.

Kun joudut olemaan kokonaan puhdas, että voit tehdä jotain määrättyjä asioita ja kun taas teet niitä ”likaisia” asioita, niin tunnet olosi heti likaiseksi ja joudut käymään suihkussa ennen kuin voit edes kuvitella tekeväsi jotain puhtailla asioilla.. Kun kosket johonkin mihin muutkin ovat koskeneet ja siitä tarttuu käteesi ”likaa” ja siitä seuraavaan asiaan mihin kosket, joten joka kerta kun kosket ”puhtaisiin” tavaroihin tulee sinulla olla puhtaaksi pestyt kädet, muuten saastutat nekin tavarat.

Kun kaikilla tavaroilla on paikkansa ja jos joku muu niihin koskee tai niitä siirtää, niin ne ovat pilalla, vaikka järjestys ja paikka eivät olisi normaalisti mitenkään järkevia. Kun et enää pysty tekemään mitään, koska likaannut kaikesta. Voi vaan maata sohvalla ja odottaa ja samalla elämäsi juoksee ohitsesi. 

Siinä muutama esimerkki siitä mitä on kun on ”vähän ocd”. 

Ja kyllä olen terapiassa, ollut vuosia ja kyllä olen kokeillut lääkitystä, itseasiassa niin monia, että lääkäreiltä loppui vaihtoehdot kesken. Nyt ollaan jumissa näissä parissa ja eletään päivä kerrallaan. 

P.s. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole masentaa ketään ocd:tä sairastavaa, koska tämän hirviön voi saada kuriin ja voi pystyä elämään normaalia elämää, mitä se ikinä onkin. Tämä on vain minun kokemukseni mitä ocd voi olla. Valitettavasti ehdin sairastaa ocd:tä vuosia ennen kuin sain diagnoosin ja olen sairastanut tätä suurimman osan elämästäni, joten se on aikalailla osa minua. Haluan vain tuoda esille, että tämä ei ole vain asia jonka voi sormia napsauttamalla lopettaa.