Ladataan...
***Flawless

Vuotta on kohta enää vuorokausi jäljellä, on siis taas aika best of -listalle! (Rakastan listojen tekemistä!) Kun tuossa noin kuukausi takaperin kuuntelin DJ Earwormin tämänvuotisen United State of Pop -remixin, olin hieman pettynyt. Oliko vuoden 2014 musiikki näin mitäänsanomatonta? Rupesin ajattelemaan asiaa tarkemmin, ja huomasin, että oma musiikkivuoteni jakautui selvästi kahtia: kevät ja alkukesä olivat Siaa ja muutamaa yksittäistä biisiä lukuun ottamatta hiljaiseloa, kun taas loppukesä ja syksy ovat olleet oikeata ilotulitusta uuden musiikin ja uusien artistien löytämisen suhteen.

Voisin tehdä listan pelkästään Ed Sheeranin ja Run the Jewelsin biiseistä, sillä nämä kaksi hallitsivat omaa vuottani suvereenisti. Tässä kuitenkin jonkinlaisessa kronologisessa, mutta ei kuitenkaan missään erityisessä järjestyksessä meitsin vuoden musiikkiteokset.

 

Sia – Chandelier

Olen niin onnellinen Sian puolesta. Viimein tämä upea nainen saa ansaitsemansa kansainvälisen huomion. Sytyin Chandelierille melko hitaasti, koska biisi erosi niin selvästi Sian aikaisemmasta tuotannosta. Mutta kuten aikaisemmin mainitsin, oli kevät aika hiljaista aikaa uuden musan kanssa, joten Chandelier hiipi hiljalleen omaan soittolistaani ja kas kummaa, kesäkuussa hoilasin kurkku suorana I WANNAA SWING FROM THE CHANDELIEEEER!

 

Clean Bandit – Rather Be

Chandelierin lisäksi tämä oli toinen kappale, joka hallitsi kevättäni 2014. Hyvä ystäväni oli matkustelemassa, ja tämän kappaleen sanat osuivat jotenkin aivan täydellisesti omiin tuntemuksiini ja ikävään. Ja ne jouset! #SYDÄN Rather Be on aivan täydellinen pop-biisi, eikä Clean Bandit valitettavasti ole vielä onnistunut toistamaan Rather Ben kaavaa, vaikka esimerkiksi Mozart's House on hiljalleen nousussa omassa top 10 soitetuimmat -listassani.

 

Kendrick Lamar – i

”Peace to fashion police, I wear my heart on my sleeve.” Kendrick, baby boy. Kuinka ihana oodi itsensä rakastamiselle tämä kappale onkaan. Kappale on selkeästi radioystävällisempi kuin Lamarin aikaisempi tuotanto, mutta Lamarin rehellisyys ja hengästyttävä tarinankerronta eivät ole hävinneet mihinkään. En malta odottaa uutta levyä.

 

Run the Jewels feat. Zach de la Rocha – Close Your Eyes (And Count 2 Fuck)

El-P ja Killer Mike saapuivat tänä vuonna elämääni ovet paukkuen. Kuulin tämän biisin ensimmäistä kertaa lokakuussa kuunnellessani töissä YleX:n Uuden musiikin aamuvuoroa, ja muistan kuinka minun teki mieli vain jättää kaikki työt sikseen ja juosta seinästä läpi. Close Your Eyes, kuten oikeastaan koko Run the Jewelsin tuotanto, iskee niin kovaa päin pläsiä, ettei mitään järkeä. Ja Zach de la Rocha, mulla on ollut sua ikävä.

 

Taylor Swift – Out Of The Woods

Taylorin kiukuttelu Spotifytä kohtaan johti siihen, että neiti poisti lähes koko tuotantonsa kyseisestä striimauspalvelusta. En ihan ymmärtänyt Swiftin argumenttien pointteja, mutta hieno homma hänelle, sillä 1989 on rikkoi ennätyksiä tänä vuonna ja on vielä kaiken lisäksi aivan helvetin hyvä levy. Out of the woods on ylivoimaisesti paras biisi 1989-levyltä ja oikeastaan koko Swiftin tuotannosta. Kasarimaiset syntikat ja lyriikoiden ei-niin-hienovaraiset viittaukset exä Harry Stylesiin kuorrutettuna korvamatomaisella kertsillä = täydellistä.

 

Beyoncé feat. Nicki Minaj – Flawless (Remix)

Flawless julkaistiin viime joulukuussa Beyoncén BEYONCÉ-levyllä, mutta kesällä julkaistu remix räjäytti potin. Remix oli agrressiivisempi, rohkeampi ja kaikin puolin upgreidatumpi versio alkuperäisestä. Beyoncé kommentoi aviomiehensä ja siskonsa hissitappelua nyt jo kuuluisalla lainilla ”Of course sometimes shit go down, when there's a billion dollars on an elevator” ja sai ihmiset haukkomaan henkeään. Tämä on ilmestymisestään asti ollut se biisi, jonka tahtiin haluaisin kävellä sisään joka paikkaan. #iwokeuplikedis

 

Ed Sheeran – Thinking Out Loud

Miten yhdessä miehessä voi olla näin paljon soulia? Thinking out loud toimii parhaiten albumilla, sillä biisi päättää Sheeranin x-levyn. Siinä missä esimerkiksi Don't on kunnon haista vittu -tyylinen erobiisi, Thinking out loud tihkuu romantiikkaa ja seksiä. Jason Mraz-tyylinen leirinuotio-kitaranäppäily yhdistettynä Sheeranin pehmeään ääneen saa edelleen sydämeni pamppailemaan. Ylivoimaisesti koko vuoden lempibiisini koko vuoden lempilevyltäni.

 

Erikoismainintoina myös pari biisiä, jotka eivät ilmestyneet tänä vuonna.

 

Beyoncé feat. Drake – Mine

Beyoncén viime joulukuussa ilmestynyt yllärilevy on kokonaisuudessa yksi lempparilevyistäni ikinä, ja rakastuin erityisesti kunnianhimoiseen Mine-kappaleeseen, jossa sekoittuvat moderni hiphop ja afrikkalainen musiikki.

 

Junip – Line of Fire

The Blacklist. Kausi 1. Jakso 11. Kylmät väreet joka kerta. Look it up.

 

Family of the Year – Hero

Pari vuotta sitten ilmestynyt biisi soi Boyhoodin lopussa, ja en muista kovin montaa kertaa liikuttuneeni yhtä paljon musiikin ja kuvan yhdistelmästä.

 

Meillä on kavereiden kanssa uusivuosi-perinne, jossa jokainen valitsee yhden kappaleen, joka jollain tapaa kuvaa parhaiten mennyttä vuotta. Mulla on siis semmoset 24 tuntia aikaa päättää, minkä näistä edellä olevista kipaleista soitan huomenna. HELP!

Ladataan...
***Flawless

Long time no see! Löysin kadoksissa olleen motivaatio opinnäytetyöni tekemiseen viimein, ja bloggailu on vähän jäänyt vaihtopenkille. Nyt tuli kuitenkin inspis tästä Vanity Fairin vuoden parhaat -listauksesta, joten aloin miettiä omia vuoden 2014 lempparimuotihetkiä.

​Kuva: vanityfair.com

Yllättävin mieleen jäänyt hetki oli ehkä Moderni Perhe -sarjan Sarah Hylandin Emmyissä nähty asu. Christian Sirianon pirteässä ja nuorekkaassa luomuksessa viehätti yksinkertaisuus ja se, että se Hylandin näyttämään ikäiseltään. Useimmiten kun parikymppiset tähdet näyttävät näissä bileissä ainakin kymmenen vuotta ikäistään vanhemmilta. Hylandin asun nähdessäni muistin miettineeni, että voisin nähdä itseni käyttämässä kyseistä asua. Yllättävää tästä ihastumisesta teki se, että EN VOI SIETÄÄ Sarah Hylandia enkä liiemmin Christian Sirianoakaan. Oh well.

Kuva: vanityfair.com

Jatketaan Emmy-panostuksilla. Lizzy Caplan oli Emmy-gaalassa ehdolla mahtavasta Masters of Sex -sarjasta, ja oh boy, kuinka olisin halunnut nähdä hänet lavalla voittajan jo pelkästään tämän puvun vuoksi (Damn you, Julianna Margulies!). Sarjan aihealueen vuoksi odotin Caplanilta ehkä jotain seksikkäämpää, mutta Donna Karan Atelierin hienostunut ja yksinkertainen puku sopi Caplanille kuin nenä päähän. Lisäksi Caplanin stylisti kertoi Ellen haastattelussa, että liian seksikkäät mekot rajattiin pois juuri siksi, koska Caplan on sarjassa niin usein vähissä vaatteissa. 

Kuva: dailymail.com (Splash News)

Amal Clooney hurmasi Georgen ja myös minut. Hääviikonloppunaan Mrs. Clooneyn yllä nähtiin upea Giambattista Vallin valkoinen pitsiluomus, jonka käsinkirjaillut kukat sekä erityisesti helma (well hello those legs!) piirtyivät tarkasti verkkokalvoille. Plus, tämähän oli ensimmäinen kerta, kun Amal nähtiin julkisuudessa Mrs. Clooneyna! Ihan ookoo asuvalinta kyseiseen hetkeen siis. 

Kuva: Eric Lively (preserve.us.)

Sarah Hylandin tapaan myöskään Blake Lively ei kuulu lempparijulkkislistaani. Jotenkin hän kuitenkin löysi tiensä vuoden parhaisiin, what is going on?! Lively söpöili aikaisemmin syksyllä ja julkaisi nettisivuillaan upean kuvan, jossa ilmoitti raskaudestaan. Siitä lähtien Livelyn asuvalinnat olivat pelkästään napakymppejä napakymppien jälkeen. Pelkästään jo tuo raskausilmoituskuva on niin upea fäshön-hetki, että ei mitään rajaa. Haluan tuon paidan! Haluan tuon mekon! Aarrhhh Blake mitä olet tehnyt minulle! Sivuhuomautuksena myös, että tämä kuva on yksi mun lempivalokuvista tänä vuonna. Mikä tunnelma. 

Kuva: vanityfair.com

Ykkösenä on (tietenkin) kuningatar Lupita Nyong'o, joka tuli aivan puskista sekä valkokankaille että muotilehtien sivuille. Vuoden parhaat -listan saisi täytettyä jo pelkästään Lupitan puvuilla. Kaikki, mitä hänellä oli tänä vuonna päällä, oli täydellistä. Kirsikkana kakun päällä on kuitenkin Oscareissa nähty "Prada featuring hiuspanta". Kun silloin maaliskuussa noin kello neljä yöllä näin vilauksen Lupitasta, pääsi ihan oikeasti pieni kiljaisu. Hennon vaaleansininen korosti upeasti Lupitan ihonväriä ja se hiuspanta nyt oli vaan piste iin päälle. Ja tietenkin kotiin lähti myös Oscar. All hail Queen Lupita!

Pettymyksiäkin toki oli. Suurimpana pettymyksenä oli Jennifer Lawrence, joka ei oikein säväyttänyt samalla tavalla kuin vuonna 2013, kun hän putsasi palkintopöydän niin itse gaaloissa kuin best dressed -listoillakin. Uusi awards season on kuitenkin jo ihan nurkan takana! Jee! Nyt voisin taas raapustella vaikka opparia tai tehdä jotain muuta järkevää.

Ladataan...
***Flawless

Myönnän olevani suuri Christopher Nolan -fani. Nolan on ensimmäinen ohjaaja, jonka uraa olen seurannut aika lailla alusta saakka. Samalla hän on myös ensimmäinen ”oma ohjaajani”, sillä kaikki hänen elokuvansa ovat ilmestyneet elinaikanani. On a side note, laatuleffojen lisäksi ihastuin Nolanin hieman mutrulla olevaan alahuuleen ja ihanaan Lontoon-aksenttiin, koska minä nyt olen parantumaton fangirl.

 

Kävin katsomassa Nolanin uusimman elokuvan Interstellarin viime perjantaina. Olin enemmän tai vähemmän laskenut päiviä elokuvan ensi-iltaan huhtikuusta 2013 asti, jolloin pääosanesittäjien Matthew McConaugheyn ja Anne Hathawayn nimet julkaistiin. Viimeistään se ensimmäinen traileri viime joulukuussa nosti ihokarvat pystyyn koko seuraavan vuoden edestä. Joten olin ihan lievästi sanottuna innoissani astellessani elokuvateatteriin sisään. Ai kuinka innoissani olin? Niin innoissani, että kun Warner Bros'in logo ilmestyi ruudulle, mun silmät täyttyivät kyyneleistä. Minulla oli ollut aika huono päivä ja tunteet olivat ihan muista syistä hieman pinnassa, mutta suuri osa tuosta reaktiosta oli onnen tunnetta siitä, että viimein pääsen näkemään tämän elokuvan.

 

Kriitikoiden mielipiteet elokuvasta ovat olleet ristiriitaisia, mutta omasta mielestäni elokuva on yksi vuoden parhaista. Action-meininkiä odottaneelle Interstellar voi olla pettymys. Se on tyyliltään lähempänä The Prestigen ihmismieltä tutkiskelevaa otetta kuin mikään muu Nolanin leffa. Itse olin hieman pettynyt elokuvan loppuun, mutta siitä huolimatta astuin elokuvateatterista ulos keräillen leukaani lattiasta. Elokuva on visuaalisesti kaunis, mikä nyt ei Nolanin kohdalla yllätä, mutta henkilökohtaisesti yllätyin elokuvan tunnepitoisuudesta. Omassa näytöksessäni leffan puolivälissä nähdyn emotionaalisen kliimaksin aikana ei kovin montaa kuivaa silmäparia ollut. Mikä sattuma, että elokuva tuli ensi-iltaan juuri isänpäivän kynnyksellä.

 

Kaikki, jotka elokuvan ovat nähneet, puhuvat siitä tietystä kohtauksesta, jonka yksi stara on Hans Zimmer. Zimmeriä on kutsuttu oman materiaalinsa kierrättäjäksi, ja olin kovin iloinen, kun kuulin soundtrackilta julkaistun bonus trackin Day One Darkin ensimmäistä kertaa. Torvet ovat saaneet väistyä ja tilalle ovat tulleet tuomiopäivämäiset urkusoundit. Versio Day One Darkista soi juuri tässä mainitsemassani kohtauksessa, jota en aio spoilata, mutta sanon, että sana ”WOW” tuntui kiertävän salia tuon kohtauksen jälkeen.

 

Interstellar oli elokuva, jonka Boyhoodin tapaan halusin nähdä samantien uudestaan. Useiden kriitikoiden twiittaama lause ”see Interstellar on the biggest screen you can” piti kutinsa, joten luultavasti käyn vielä nauttimassa leffasta valkokankaalla ennen kuin joudun katsomaan sen DVD:llä 32-tuumaisesta telkustani.

 

Tässä vielä aivan täysin asiaan liittymättä loppuvuoden ja hyvin todennäköisesti myös alkuvuoden isoin hitti. NYT ON KUULKAA KEIJOLLA KOVA KÄSI!

Pages