Totuuksia shoppailusta migreenissä ja hiljaisesta leffateatterista

Olen ihminen, joka kiihtyy aivan liiaksi asioista. Viime aikoina minua on pänninyt erityisesti kaksi asiaa, jotka koskettavat läheltä omaa elämääni.

Ensimmäinen asia: ihmiset, jotka kutsuvat päänsärkyä migreeniksi. HUOH. Migreeniä sairastavana ihmisenä ihan vaan hieman ottaa aivoon (no pun intented) seuraavanlaiset lauseet sosiaalisessa mediassa: ”Äähähäh kauhee migreeni koko päivän, mut kohta kauppaan.”  Jees, ihan vaan kuule tiedoksi, jos sinulla olisi migreeni, et todellakaan olisi menossa kauppaan. Migreeni ei ole normaalia päänsärkyä, vaan sellainen tila, jossa et ihan oikeasti välillä pysty edes nousemaan sängystä. Silmien taakse sattuu, ohimoon sattuu ja pää vaan yksinkertaisesti tuntuu räjähtävän. Oksettaa, ei tee mieli ruokaa, puhe sammaltaa ja välillä tilan mennessä auralliseen migreeniin voi näkökentässä näkyä värejä. Joten joo, tsemppiä vaan sille kauppareissulle.

Migraine meme

memeguy-com.tumblr.com

Toinen asia liittyy elokuviin. Rrraakastan elokuvia. Rakastan elokuvissakäyntiä. Mutta viime aikoina on vähän tullut sellainen fiilis, että pitäisikö sitä ruveta varaamaan jotain yksityisnäytöksiä, kun tämä suomalainen elokuvateatterikulttuuri on menossa aivan naurettavaan suuntaan. Puhun siis ihmisistä, jotka valittavat toisista ihmisistä elokuvateattereissa. ”Siis voi ei kun mun vieressä joku rapisteli ja söi popparia kovaan ääneen koko elokuvan ajan.” Tsiisus.

Faktahan on se, että jos haluat katsoa elokuvan täydessä hiljaisuudessa, jää kotiin ja katso elokuva yksin. Täysin hiljaista elokuvateatteria ei ole olemassakaan (ja toivottavasti ei tulekaan.) Katsomisrauha on tietenkin annettava, mutta jotain rajaa nyt sentään. Kuinka paljon se popcornien rouske tai karkkipaperien rapina nyt ihan oikeasti häiritsee jonkun ihmisen elokuvakokemusta? Ymmärrän vielä sen, että valitetaan ihmisistä, jotka puhuvat tai kommentoivat elokuvaa kovaan ääneen. En itsekään pidä näistä ihmisistä. Mutta tässäkin on kaksi eri puolta: on täysin eri asia valittaa kovaan ääneen puhuvista ja niistä, jotka kuiskaavat. Kuiskaavat nyt sentään yrittävät antaa jonkinlaisen rauhan muille! Kamoon, eihän me nyt oikeasti haluta korvata elokuvan katsomista millään täysiliikkumattomuusaawshitälkääpitäkömitäänääntä-meiningillä. 

Olen myös kohdannut ihmisiä, jotka hyssyttelevät nauramiselle leffateatterissa. WTF?! Olen erittäin kovaääninen nauraja, ja useammankin kerran olen saanut ilkeitä katseita, kun olen nauranut jollekin kohdalle elokuvassa. Näille ihmisille tekisi ihan hyvää mennä vierailemaan elokuvateatterissa Yhdysvalloissa. Jenkkien leffateattereissa elokuvaan reagointi on aivan erilaista kuin Suomessa. Siellä ihmiset nauravat kirjaimellisesti vedet silmissä ja ”oh my god i’m dying” -kommentteja kuuluu joka puolelta. Leffaan oikeasti _reagoidaan_. Joten toistan – jos haluat katsoa elokuvan täydessä hiljaisuudessa, jää kotiin. Samalla elokuvateatterikulttuuri voisi muuttua vähän vapautuneemmaksi. Sillä siitähän elokuvien katsomisesta on kyse: vapautumisesta ja relaamisesta ja nauttimisesta. Uppoudu siihen leffaan ja lopeta se muiden tekemisten kyttääminen.

 

Hyvinvointi Terveys Leffat ja sarjat Ajattelin tänään
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.