Ainutlaatuinen Boyhood

***Flawless

Boyhood on ainutlaatuinen elokuva, jollaista ei ole koskaan tehty ja tuskin tullaan koskaan tekemään uudestaan.

Kaikille, jotka eivät tiedä Boyhoodin taustoja (jos se nyt enää on mahdollista), kyseessä on Richard Linklaterin 12 vuotta työn alla ollut elokuva, jota kuvattiin yhteensä reilu kuukausi vuosien 2002–2013 aikana.  Joka kesä työryhmä kerääntyi kuvaamaan elokuvaa noin 3-4 päivän ajaksi. Päähenkilö Masonia näyttelevä Ellar Coltrane kasvoi kuvausten aikana 7-vuotiaasta 18-vuotiaaksi. Ja kyseessä siis kasvutarina, sekä Masonin että Masonin perheen.

Boyhood saa Suomen ensi-iltansa huomenna perjantaina 10.10. Kävin katsomassa leffan Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla syyskuussa. Täytyy sanoa, että harvemmin sitä tulee itkettyä elokuvassa kohtauksessa, jossa päähenkilö ottaa valokuvia bensa-asemalla. Tämä kohtaus, kuten koko elokuva, on täynnä elämän iloja ja suruja tavalla, jota ei ole koskaan aikaisemmin elokuvahistoriassa nähty.

Elokuva on saanut jonkin verran myös kritiikkiä juonettomuudesta ja siitä, että se ratsastaa erikoisella 12 vuoden tekotavalla. On totta, että elokuvassa ei juuri juonta ole eikä siinä oikein tapahdu mitään, mutta Boyhoodin viehätys ei ole pelkästään ajan kulumisen seuraamisessa. Harva elokuva on saanut vangittua kasvamisen ja ELÄMÄN valkokankaalle samalla tavalla kuin Boyhood. Elämän taustalla ei soi dramaattinen orkesterimusiikki eikä elämä ole täynnä jännittäviä juonenkäänteitä. Boyhoodissa Masonin perheen pienet ja suuret vastoinkäymiset ovat aitoja ja elämänmakuisia, eikä ihme. Richard Linklater seurasi tiukkaan näyttelijöiden omia elämäntapahtumia ja peilasi niitä vuosittain kuvattaviin kohtauksiin. Esimerkiksi sekä Patricia Arquette että Ethan Hawke kävivät kuvausten aikana läpi avioeron, jonka aiheuttamia tunteita he omien sanojensa mukaan ammensivat elokuvaan.

Ellar Coltrane oli paikalla R&A-näytöksen jälkeen, ja voin jakaa tuntemukset erään mieskatsojan kanssa, joka totesi Coltranelle: ”tuntuu, että olisin tuntenut sinut koko elämäni!” Muutama tunti taaksepäin olimme katselleet 7-vuotiasta Coltranea, ja nyt edessämme seisoi sama tyyppi 20-vuotiaana. Elämä ja aika tuntuivat jotenkin musertavan alleen, ja kaikki omat onnistumiset ja virheet kulkivat nopeutettuna silmien edessä. Kun Mason elokuvan lopussa suuntaa collegeen, tuntui kuin olisin itse kasvattanut Masonin!

Totesin elokuvan jälkeen kaverilleni, että taisin juuri katsoa elämäni parhaan elokuvan. Boyhoodin kaltaista elokuvaa ei yksinkertaisesti ole koskaan tehty, ja tuskinpa tullaan hirveästi tulevaisuudessa tekemään. Erityisesti Patricia Arquette on julkisuudessa kehottanut tuotantoyhtiöitä olemaan rohkeampia ja rahoittamaan indie-tuotantoja enemmän. Samaa täytyy toivoa, jos tulokset ovat tällaisia.

Lopuksi on kehuttava Boyhoodin soundtrackia. Erityisesti Family of the Yearin "Hero" elokuvan loppupuolelta on noussut oman Spotify-listan ykkösbiisiksi.

Kuva: IFC Productions

Kommentoi