Rapukori -ilmiö
Kuulin kerran matkallani Intiassa vertauksen, jonka nimi oli vapaasti suomennettuna rapukori -ilmiö. Tiivistettynä asiassa on kyse tilanteesta, jossa yksi rapu yrittää kiivetä korista ulos, mutta muut ravut reagoivat yritykseen vetämällä tuon yhden jalasta takaisin muitten sekaan. Yrityksiä poistua yhteisestä tilasta ei hyväksytä kollektiivisesti, vaan pois pyrkivät palautetaan ruotuun.
Jos tämä ilmiö on totta ravuilla, se on totta usein myös ihmisillä. Innovoijat, uuden luojat ja radikaalit ajattelijat halutaan palauttaa ruotuun kollektiivisen konsensuksen nimissä ja edessä. Ei ole sallittua horjuttaa kollektiivista normistoa ja siten yhteistä sovittua maailmankuvaa.
Taustalla on ehkä ajatus siitä, että on turvallisempaa, kun ihmiset ajattelevat samoin, kuten media, kuten enemmistö, kuten naapurit ja sukulaiset. Sen sijaan, että ihmiset ajattelisivatkin asioita omilla aivoillaan. Sen sijaan, että he uskaltaisivat murskata tuon normatiivisen sääntöverkon ja esittää ajatuksen rapukorin ulkopuolelta. Sielläkin on maailma, ja todennäköisesti laajemmilla mahdollisuuksilla varustettuna.
Oletko joskus ollut tilanteessa, jossa olet esittänyt perheesi yhteisestä konsensuksesta poikkeavan ajatuksen tai mielipiteen? Ja tämän jälkeen sinut on kyseenalaistettu, saatettu naurunalaiseksi tai vaiennettu. Perheet, suvut ja ihmisyhteisöt laajemmassa mittakaavassa ovat usein uskomusjärjestelmiä, joiden leimoja voivat olla esimerkiksi status joka liittyy koulutukseen, tietynlaisten suoritteiden vaatimus, tunne -elämän piilottaminen tai materiaalisella omaisuudella kehuskelu. Nämä edelliset ovat ainakin sellaisia, joita itsellä on tullut vastaan.
Sitten saattaa olla se suvun musta lammas, joka tekee asiat toisin, rikkoo normit ollakseen esimerkki siitä, että elämässä voi tehdä valintoja vasten ”ennalta määrättyä suunnitelmaa” vasten ”äidin tai isän toivetta tai tahtoa” tai vasten yleisesti ”mitä sinulta odotetaan”. Nämä asiat saattavat seistä yksilön onnellisuuden tiellä. Esimerkkinä akateemisesta perheestä oleva lapsi, jonka unelma -ammatti onkin jotain vanhemmille liian tavallista, bussikuski, tehdastyöntekijä, kokki.
Me emme valitse yhteisöämme joka tilanteessa, mutta meillä on oikeus valita elämämme sisältö ja suunta vapaudesta käsin. Meidän otsaamme lyödyt odotukset eivät ole pakoitteita. Me synnyimme vapaina ja kuolemme myös, vapaina. Joten tuo vapaus on kallisarvoisin aarteemme.
Kun rikot kehän, johon sinut on asetettu, voit nähdä aluksi kipuilua ympärilläsi suhteessa siihen, miten odotukset jotka sinuun on kohdistettu kaatuvat. Mutta sinä et ole vastuussa toisten sinua kohtaan asettamista vaatimuksista tai tavotteista. Sinä olet vastuussa siitä, että luot omasta elämästäsi vapaan ja onnellisen, mitä ikinä se tarkoittaakaan.
Jos pysähdyt hetkeksi ja mietit asiaa; Mistä oma onnellisuuteni koostuu? Voit löytää sen kultaisen langanpätkän, joka elämääsi alkaa sinun omaa polkuasi kohti johdattamaan. Kukaan muu ei voi sinulle tätä kertoa. Tämä tieto on koodattuna sisällesi, se on aina siellä ollut ja odottanut löytäjäänsä.
Tätä tietoa eivät kirjat sinulle kerro, tuskin myöskään vanhempasi tai ihmisyhteisösi. Heillä on omat intressinsä, jotka kohdistuvat sinuun, heidän oma tahtonsa, jonka he toivovat toteutuvan kauttasi. Mutta onko se sitä, mitä sinä itse haluat omalta elämältäsi?
Onko aika jättää rapukori, ja katsoa mitä maailma sinulle tarjoaa?