Mätä omena
Naapuri. Inhottu ja pelätty, joskus tungetteleva ja harvoin rakastettu.
Naapuri saattaa lähestyä sinua negatiivisen kautta; on meluhaittaa, hajuhaittaa, liikaa sitä ja liikaa tätä. Nettipalstoilta voi lukea lisää siitä spektristä, mitä naapuri Suomessa on valmis toiselle naapurille aiheuttamaan.
Olemme muuttaneet kaksi kertaa vuoden sisään. Ensin rakastamaltamme asuinalueelta, jossa meri ja metsä olivat lähellä. Mutta sitten tuli Koro-na. Ja taloyhtiömme sekosi. Kukin hallitsi kriisiä omalla tavallaan, toinen joi, toinen vetäytyi ja jotkut aloittivat sodan ja maalittamisen, joka lopulta johti siihen, että ulkopuolinen konsultti keräsi ylös tietoja jokaiselta asiakkaalta kenen kanssa ollaan riidoissa, ja lähti sitten asiaa selvittämään. Päätimme ratkaista ongelman omalta osaltamme muuttamalla pois taloyhtiöstä. Saimme sitä ennen kokea maalittamista, laittomia uhkauksia ja poliisin vierailuja, kaikki tekaistuista syytteistä. Myös muut saivat osansa. Tulin tulokseen, että voin luopua kodista josta välitän siksi, että pääsen eroon sodan keskeltä. Siksi tuota henkistä ilmapiiriä voisi hyvin kuvailla.
Kun tämä tanner oli karistettu ja vuokrasimme rivitaloasunnon 60 kilometrin päästä, olivat edessä seuraavat haasteet. 4 vuotta keskenään riidellyt taloyhtiö. Riidan aiheina ihan ensimmäisenä pieleen menneet talkoovuorot ja koko pihan repsottaminen. Sain vihaisia kommentteja naapuritaloyhtiöstä tekemättömistä pihatöistä, ongelmaa oli kuulemma jatkunut pitkään, ja kukaan ei ottanut asiassa vastuuta. Piha repsotti ja koska ruohonleikkuri oli rikki, leikkasin nurmikon käsipelillä, sillä olemme heinäallergikkoja. Aistin naapuruston huonot välit, mutta pysyttelin erossa ja päätin vältellä tutustumista, jotta en joudu vedetyksi uuteen sotaan, siihen ei enää ollut voimia. Erään asukkaan lapset heittelivät automme alle mätiä omenia, ja hänen vieraansa parkkeerasi paikallemme. Olen oppinut elämässä, hullujen kanssa ei kannata riidellä, vaan kannattaa muuttaa pois. Tässä asunnossa oli muutenkin paljon teknisiä puutteita, joista meille ei kerrottu kun olimme tekemässä sopimusta.
Kuin taivaan lahjana, näin oikotiellä ilmoituksen lähellä olevasta rivitalokodista uudisrakennuksessa. Sain näytön sovittua haastavista ajoista huolimatta, ja seuraavana päivänä pääsin näkemään tuon uutuuttaan hohtavan kodin. Tunsin että olimme vihdoin onnekkaita, kun saimmekin sen kodin ja muutimme sisään. 4 päivää uudessa osoitteessa, ja vuokraemännältä tuli viesti. Hajuhaitta, joku polttaa pilveä sisällä, ja usea naapuri on tehnyt jo ilmoituksen. Vastasin olevani astmaatikko, ja skenaarion olevan sekä absurdi, että mahdoton. Olemme kuulemma seurannassa. Huomenna yhteydenotto poliisiin, sillä tämä oli jo jäävuoren huippu siinä mitä on tullut vastaan.
Analysoin ongelmaa ylätasolta. Ystäväni ovat raportoineet suomalaisten mielenterveyden rakoilevan Koro-na -aikana, ja sen ilmentyvän taloyhtiöissä muun muassa seuraavanlaisesti; koiria on uhattu tappaa, on tehty tappouhkauksia ja laittomia uhkauksia, on tuhottu toisten omaisuutta, uhkailtu lapsia, keksittyjä syytteitä, meluamista tahallaan. Näitä tarinoita on niin paljon, ja tuntuu että lähes jokainen on tätä Suomessa kokenut. Miksi me kiusaamme ihmisiä tahallaan vielä aikuisinakin? Miksi maalitamme ihmisiä täällä keksityillä syytteillä?
Kateus ja häpeä. Tunnepari suomalaisuuden ytimessä. Tuo kaksikko pilaa monen orastava kauniin asian, joka voisi ihmisten kohtaamisessa syntyä ja tuohon kaksikkoon on jäljitettävissä moni suomalainen vihantunteen alkusyy. Sanotaan että naapurisi on kaunis. Olisi liian suuri kynnys myöntää tämä itselle, joten keksit jonkin negatiivisen asian hänen ulkonäössään. ”Varmasti on selluliittia”. Sanotaan, että naapurisi on varakkaampi. Tällöin ”Avioliitto on varmasti kulissi, nainen on tuon kanssa vaan rahan takia”. Sanotaan, että naapurilla on parempi virka -asema. ”Vääryydellä tai viekkaudella hommattu, puoliso on tuon kanssa vaan statuksen takia”. Huomaatteko logiikan. Tunteeseen, nimeltä oma häpeä ja oma kateus ei haluta mennä. Se olisi kivuliasta. Sen tunnustaminen sattuisi. Tuolla on jotain mitä minulla ei, ja se on automaattisesti minulta pois.
Paska naapuri. Teen siitä rikosilmoituksen.
Ennenkuin minua epäiltiin rikoksesta, jota en ole tehnyt. Muutama naapurin mies hymyillen moikkasi minulle. Tämän jälkeen toisen moikanneen nainen tuli kurkkimaan pihaamme, ja tivaamaan tietoja meistä. Koimme lähestymisen tungettelevana. Tätä seurasi rikosuhkaus.
Olen jo oppinut. Suomessa ei kannata lähestyä naapuria, sillä et voi tietää mitä hän sinulle saattaa aiheuttaa. On parempi tarkkailla ihmisiä pidemmä aikaa ja pitää hyvät jees jees välit, mutta pyrkiä pitämään myös etäisyys. Isäni neuvo rivitalo -asumisen jälkeen, jossa 10:n vuoden onni päättyi mielenterveysongelmaisen naapurin haistattelemiseen, maalittamiseen ja tahalliseen puiden katkomiseen, oli, älä tutustu, ole neutraalin kohtelias. Olen pyrkinyt pitämään tästä kiinni, mutta tällä kertaa se ei auttanut.
Suomessa on huutava pula mielenerveysavusta matalalla kynnyksellä. Ihmiset voivat psyykkisesti usein erittäin huonosti ymmärtämättä sitä itse. Ja sitten on se kateuden ja katkeruuden ilmapiiri, joka todella syövyttää kaiken hyvän ja kauniin. Kateus on mätä omena.