Olisimmeko parempia?
”Ennen kaikki oli paremmin” Kesät olivat kesiä, talvet talvia, mummot näyttivät mummoilta ja lapset lapsilta. Ennen ei ollut globalismia, ilmastonmuutosta, somekapinaa, seksuaalisen identiteetin ongelmia. Ennen on mystinen kadoitettu laidun, ilman ongelmia ja haasteita.
Onko tämä mielen suojamekanismi aikamme sirpaloituneisuutta vastaan. Onko tuo mystinen ennen jotain herooista ja jumalaista, mitä tämä aikamme ei enää pysty tavoittamaan. Olemmeko menettäneet hyvyyden ja kauneuden ideologisina kaiken sen kaaoksen keskellä, jossa tässä hetkessä joudumme olemaan.
Historia on ruma. Historia osoittaa, että ihmismieli ei ole kokenut samaa reformaatiota, jonka tiede ja teknologia edistyksemme lippulaivoina osoittavat. Ihmisellä on liskoaivot ja kehomme ei ole muuntautunut kyborgiseksi robotiksi, jonka kanssa tässä ajassa selviytyminen olisi niin paljon helpompaa. Jos voisimme vielä eliminoida tunteemme, se vasta helppoa olisikin. Ei tarvitsisi hiiltyä pomolle, naapurille, toisen maan idiottien johtamalle politiikalle, ydinasekokeiluille. Tekeekö inhimillisyytemme meistä hauraita?
Jos voisimme siirtää itsemme keski-aikaan, minkälaisessa todellisuudessa muuttumaton lisko -aivoinen ihminen saisi siellä elää. Todennäköisesti hän kuolisi kulkutautiin tai keuhkokuumeeseen 30-vuotiaana. Ajan lääketiede voisi tulkita syynä olevan saastaiset ajatuset, ja parannuskeinona 70 raipaniskua päivässä ja lääkkeenä harhoja aiheuttavia yrttejä ja paastoa. Saattaisit kuolla lääkärin diagnoosiin ja määräämiin toimenpiteisiin yhtä suurella todennäköisyydellä. Katukuvassa vilistäisivät rotat, keskusaukiolla hirtettäisiin noidiksi epäillyt kansan hurratessa katsoen kuolemaa.
Mikä on muuttunut? Orjuuden rakenteet on piilotettu kehitysmaiden hikipajoihin ja siellä sinnittelevien lasten surullisiin kohtaloihin, televisio ei yletä meille noita tarinoita. Rahtilentokoneet tuovat ainoastaan meille tavaran, joka meille myydään kiiltävin mainoksin. Mainoksin, jotka muuttuvat seuraavalla viikolla kertoen, mitä meidän tänään tulee tarvita. Mikä on muotia. Tipahdat jos et sitä halua tai tarvitse. Ja epävarmimmat syövät valheen kyseenalaistamatta. Meillä on myös Some, joka mahdollistaa modernin noitavainon. Vallankumoustaistelija suuren veden toisella puolella heiluttaa kättään, ja huutaa muutoksen olevan läsnä. Viestimet välittävät videon muutaman sekunnin viiveellä globaalisti ihmisten älylaitteisiin, ja hahmosta tulee narri ja pilkan kohde muutaman minuutin viiveellä.
Se, mikä oli kaukana, on tullut lähemmäs. Mutta ovatko liskoaivot kehittyneet? Ovatko orjuuttamisen ja kiusaamisen rakenteet ainoastaan siirtyneet teknologian myötä tehokkaammille alustoille. Kehittyykö ihmisen mieli samassa tahdissa teknologian kanssa, vai kehittyykö se ollenkaan?
Joskus mietin, missä on myötätunto. Se on kaukana. Yhtä kaukana kun ne todellisuudet fyysisesti, joissa kipua on arjessa enemmän kuin meillä. Tuo kaukaisuus on tehnyt kuvasta saavuttamattoman. Se on kuin portaali skifi -elokuvassa. Vaikea ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tai nähnyt.
Olisimmeko parempia tuossa myyttisessä eilisen maailmassa, jossa punaposkiset mummot paistavat pullaa, autot ovat mekaanisia ja kaikki on niin paljon analogisempaa ja hallittavampaa. Onko digitalisaatio globalisaation ohella ajanut liskoaivomme tilttiin, jonka hämmennys ajaa meitä entistä suurempaan terroriin? Nyt, kun elämme pandemiassa, ja meidät on jätetty älylaitteidemme kanssa yksin kotiin kommunikoimaan ilman fyysistä läsnäoloa, mitä se tekee liskoaivoillemme. Se tekee meidät yksinäisiksi ja masentuneiksi. Sokeat johtavat sokeita, tämä ei ole muuttunut historian lehtien kääntyessä. Väitän, että ajasta riippumatta me emme olisi parempia, me olisimme samoja. Mutta se on meidän kollektiivinen pelastusrenkaamme; ”Ennen oli paremmin”.