Totuuden akti

Ajattelin sitä, miten jokaisella meillä on oma maailmankuva. Me jokainen uskomme tiettyyn totuuteen ja sen seurauksena katsomme maailmaa vahvasti tietystä perspektiivistä.

Meille myydään myös erilaisia totuuksia, joiden maailmankuvaa yritetään liimata omiemme päälle. Jossain kohtaa, missä meissä on särö, saattaa toinen totuus tulla lähemmäs toista, kun taas etääntyä toisesta.

Maailma, elämä, kaikki mitä olemme kohdanneet on muovannut meistä sitä mitä olemme. Olemme muovailuvahaa elämän käsissä. Osa siitä mitä olemme on näkyvää, osa tiedostamatonta. Osa on kuvitelmaa siitä, mitä haluaisimme olla ja osa heijastuksia muiden uskomuksista, siitä, mitä he luulevat meidän olevan.

Moni julistaa totuutta, uskoo sen oikeaksi. Osa epäilee omaa totuuttaan, jokaisen totuutta ja elää kyseenalaistaen sekä itsensä että muut. Joku uskoo sokeasti, kuten sanotaan. Onko mikään tapa väärä. Tuskin. Mutta vaarallista on, kun alamme uskoa ainoastaan yhteen totuuteen.

Totuus on akti jota todistamme. Me todistamme totuuttamme elämämme kautta. Sen, mitä valitsemme. Olemmeko välinpitämättömiä, vai välitämmekö kovasti. Pyrimmekö itsemme lisäksi ohjailemaan muita. Julistammeko lempeästi, suoraan, manipuloiden vai etäältä vaikuttaen.

Nekin, jotka sanovat olevansa vapaita, usein johonkin mielessään uskovat. Vaikka siihen, ettei mitään voi todistaa, ja ettei mitään oikeastaan ole olemassa.

Maailma heijastaa meille monet kasvonsa montaa reittiä. Se on uutisten lukija, mielipidevaikuttaja, kadun mies, naapurin vanhus. Helposti meillä on kaikista mielipide. Ja suurella todennäköisyydellä, se on vain pintaraapaisu siitä, mitä tuo ihminen on todellisuudessa.

Kohtaavatko totuudet vai taistelevatko ne?

Eräs historian harrastaja totesi, 10:n vuoden aikana on ollut vain 3 päivää ilman sotaa jossakin. Olen tavannut ajatella, sota lähtee ihmisen mielestä. Sota on ensimmäinen tuomio joka muuttuu teoiksi. Sota on vasara, joka lyö mielessä ensimmäisen lyönnin ja muuttuu iskuksi toista vastaan sanoin tai teoin.

Olemme tai ainakin kuvittelemme olevamme älykäs rotu. Kykenevä huolehtimaan myös muiden elollisten hyvinvoinnista. Meillä on siihen kyky, mutta haluammeko tehdä sen. Näemmekö kokonaiskuvaa päivittäiseltä mielemme totuuksien sodankäynniltä. Pysähdymmekö ajattelemaan?

Mitä jos ei olisi tänään sinua ja minua, vaan olisi ME. Miten ajattelisit ja toimisit tänään?