Alkoholi

Alkoholi. Kansallinen apuvoima ja vipuvarsi, liuotin, johon kaikki surut ja epävarmuudet on hukutettu. Isäpolvien ratkaisu vaikeiden tunteiden, kokemusten edessä. Helppo ratkaisu siirtää asioiden kohtaaminen huomiseen.

Tunnetasolla rampautettu kulttuurimme, joka vasta ottaa lapsen askelia kohti tunnetasojen ymmärrystä, hakee lohtua päihtymyksestä. Oli metodi sitten alkoholi tai jokin muu päihde tai lääkitys. Kun puhuhtaan vaikeista tunteista, mielummin vaietaan. Ei haluta puhua niistä helpoistakaan. Puhutaan mielummin säästä, verhoista, mitä oli tarjouksessa tai naapurin autosta. Ei haluta kun ei kyetä.

Itkuiset sanat juuttuvat kurkkuun ja jalat vievät metsään katsomaan kaukaisuuteen. Täytyy selviytyä, täytyy kestää ja jaksaa. Sotien jälkeinen narratiivi.

Kukaan ei kuullut itkua ja sen jälkeen kukaan ei enää välittänyt, kaikki kapseloitui sisälle ja jäljellä on enää outo kaiku ja kumma tyhjyydentunne lähisuhteissa. Jalat eivät kanna sinne, missä kipu alkoi tai mikä sen laukaisi.

Terapia, tuo kummajainen. Paikka jossa milleniaalit jäsentävät ajatuksiaan, sukupolvien jäljiltä, jotka ovat juosseet karkuun omia tunteitaan. Ne siirtyvät eteenpäin. Kohtaamattomat haavat, itkemättömät itkut, väkivallalla tukahdutettu tunteen temperamentti. Me emme halua niitä kokemuksia enää alkoholilla liuottaa.

Katso peiliin kuten katsoisit huomiseen. Onko kuvajaisesi kirkas vai näkyykö kasvoissasi merkkejä jostain mitä olet yrittänyt itseltäsi piilottaa. Jotakin, mikä ajaa hartiasi lyttyyn ja estää sinua elämästä. Katso itseäsi ja katso rehellisyydellä, vaikka se sattuisi.

Niin monea täällä on jo sattunut, kun se kipu on koetettu juoda pois. Kun väkivallalla on väkivaltaa yritetty vastustaa ja luotu vain lisää kolhuja. Kolhuja sisään ja kolhuja elämän tielle.

Mitä jos katsoisit itseäsi myötätunnolla?

Mitä näkisit jos niin tekisit? Näkisitkö itsesi siellä, missä kipu alkoi? Jossakin,jossa sinun piti näyttää olevasi hyvä, olevasi kelpaava, jotta tulisit näkyväksi ja sitä kautta hyväksytyksi? Jossakin siellä suoritusten maaliviivoilla kaatui maahan se lapsi joka halusi olla tärkeä ilman mitalia. Ja jossakin siellä maaliviivoilla kompastui se toive ja vaihtui suoritusten jatkumoon.

Miksi et olisi itsellesi armollinen? Sadat ovat täällä katsoneet tämän saman kohtalon. Juosseet karkuun viinalta haisevan isän tulista vihaa. Ja oireilleet siitä sisälle kapseloituneesta vihasta, kukin omalla tavallaan. Viha on väkivaltaisuutta ja se jäädyttää sen sisällä, jonka vain rakkaus voi sulattaa. Mitä jos olisit se syli, jota tarvitsit ja kantaisit itseäsi katsomaan mitä sinulle tapahtui?

Meidän on aika muuttaa tämä kuva ja tarina. Ja meidän on aika tehdä se vastuullisesti. Me laastaroimme ne haavat, joita te ette uskaltaneet kohdata. Me näemme isiemme teot emmekä enää tahdo kulkea tuota tietä. Me synnyimme toisenlaiseen tarinaan ja me synnyimme totuuteen. Me tulimme nostamaan teidät harhasta joka on meidän yhteinen taakkamme.