Globaalista lokaaliin

On trendikästä ajatella ilmastotekoja, huomioida omaa kuluttamista sekä sitä jalanjälkeä, jonka maailmaan jättää. Ei pelkästään trendikästä, se on myös järkevää.

Tämä keskustelu on pinnalla ja se nostaa monenlaisia asioita esiin sekä laajemmassa, että suppeammassa skaalassa. Tämä keskustelu kulkee nyt Korona -keskustelun rinnalla, ja sen  ytimessä huoli; Minkälaisen maailman jätämme jälkeemme?

Intiaaneilla oli sanonta, muistakaa, että maa on lainassa lapsiltanne. Tämä lause käsittää tärkeän ytimen. Maa on laina, ei omaisuus, joka on kulutettava loppuun ahneudella ja kyltymättömyydellä. Kyltymättömyyden ja ahneuden kulttuurimme on ollut vallassa pitkään ja mahdollistanut meille sekä hyödykkeitten rajattoman kulutuksen, matkailun, sekä pakottamattoman tarpeen muuttaa tapojamme välittömästi. Nyt olemme muutoksen edessä. Nuoren sukupolven edustajat, Thurnberg ja Elokapina nostavat tuota painetta esiin väistämättä, ja kyseenalaistavat pelottomasti mukavuusaluettamme.

Nuori hallituksemme ajaa ilmastopolitiikkaa, joka kunnianhimoisuudessaan on jo ajanut nopeita voittoja tavottelevia yrityksiä pois ja heikentänyt yhteisten verotulojen pottia, sekä kansantalouttamme. Se on kuitenkin heidän mukaansa lapsiamme ajatellen oikein.

On totta, että asia on kriittinen ja vaatii muutosta, teknologian kehitystä ja innovaatioita. Mutta se muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Se ei ole mahdollista toteuttaa poliittisella valkopesulla, eikä linnottautumalla kaduille. Muutos vaatii arvo- ja rakennetason muutosta. Sitä, että tarpeeksi suuri massa ihmisiä muuttaa ajattelunsa suuntaa ja muuttaa sitä kautta kulttuuria ja sitä mitä on tottunut elämältä vaatimaan.

Kaikki päivittäinen elämämme kuluttaa resursseja. Tätä faktaa ei voida kuitenkaan nollata poliittisilla päätöksillä. Mikäli varaa uusiin autoihin, uusiutuvaa energiaa tuottaviin laitoksiin ja hiilineutraaleihin tuotantomenetelmiin ei ole, eikä infrastruktuuria olla rakennettu, jäävät ideaalit puheen tasolle.

Globaalit tavoitteet ovat kauniita, kunnianhimoisia ja ne sopivat nuorten ihmisten suuhun. Vanhemmat ihmiset usein elämänkokemuksen kautta ymmärtävät, että muutos alkaa itsestä, ei globaalista vaan lokaalista. Mitä minä voin tehdä paremmin? Tarvitsenko trendivaatteet vai kelpaavatko vanhat? Ostaisinko tuotteita kalliimmalla jos ne myös kestäisivät? Voisinko jättää lentomatkan väliin ja matkustaa kotimaassa? Korjaisinko uuden ostamisen sijaan? Voisinko tarkkailla kauppakassin eettisyyttä ja hiilikuormaa?

Näitä valintoja voi tehdä jokainen. Ruohonjuuritasolla. Sinne, mihin pystyy näkemään, saa myös vaikutuksen aikaan. Ja ehkäpä tätä reittiä voivat myös globaalit tavoitteet jonain päivänä toteutua.

puheenaiheet ajattelin-tanaan vastuullisuus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *