Rajat on rakkautta, sanoi viisas vanhempi. Ne ovatkin kasvatuksessa. Lapsi ei vielä tiedosta maailman sääntöjä ja rajat ovat ainoa keino osoittaa ne. Jotta lapsi oppisi hyvän ja pahan, oikean ja väärän eron.

Mutta vanhemmat koodaavat meihin paljon paljon muutakin. He siirtävät meihin usein omat rajoitteensa. Rajoitteet, jotka ovat tiedostamattomia jokaisella ihmisellä.

Ajan saatossa näistä rajoista tulee sisäisiä sääntöjärjestelmiä, uskomuksia, jotka ohjaavat meitä ja elämämme suuntaa. Yhtäkkiä ilon ja valon täyteinen lapsi on täynnä ahdistusta, pelkoa ja epäilystä.

Onko tämä sitten vanhemman vika ja saako häntä syyttää? Kokemuksesta voin sanoa, ei kannata. Nämä tasot ohjaavat myös vanhempiamme tiedostamatta. He eivät itsekään tiedä puoliakaan mitä ovat tehneet kasvatuksessa. Alitajuiset ohjaimet ovat autopilotti. He ovat kokeneet tämän täsmälleen saman, kuten heidän vanhempansa, ja heidän vanhemmat ennen heitä.

Huomaatko kaavan joka toistuu? Huomaatko, että siinä on logiikkaa kun puhutaan ylisukupolvisista taakkasiirtymistä? Siitä, että isovanhempiemme kipu voisi olla osin myös meidän.

Vääränlaiset rajat eivät ole aikuiselle hyväksi, jos ne rajoittavat valintoja, onnistumista ja elämäniloa. Näin kuitenkin on. Meistä jokainen tunnistaa ne epämiellyttävät pelot, kun ei uskalla tai kehtaa sanoa ei, suututtaa toista, puolustaa itseä, sanoa rehellinen mielipide. Meillä jokaisella on esteellisyyttä sisäisyydessä joka ehkäisee elämänvirtaa virtaamaan sisästämme suoruudella.

Jos tarkastelet esimerkiksi varhaislapsuuttasi, mikäli sinulla on siitä muistikuvia; Minkälainen lapsi olit? Mikä oli intohimosi ja mitä teit luontaisesti? Saitko tukea ja kannustusta tekemisellesi vai vähäteltiinkö sitä?

Yleensä nuo vähättelyt syntyvät katsojan pelosta ja rajoista käsin. Lapsen ei haluta olevan niin ”vapaa” sillä se nostaa ahdistusta omista sisäisistä rajoitteista. On täysin loogista että lapsi täytyy häkittää siltä osin, että hän ei nosta vanhemmissaan epämiellyttäviä tunteita. Ja se on myös helppoa. Paljon helpompaa kuin se, että vanhempi katsoisi itseään peiliin. Miksi tietty käytös lapsessa triggeröi pahasti? Miksi en osaa olla rauhallinen näissä tilanteissa?

Rajat ja emotionaaliset triggerit liittyvät vahvasti toisiinsa. Jokin lapsen käytöksessä osuu vanhemman sisäiseen tunnesolmuun ja nostaa esimerkiksi vihan tunnetta. Lasta rangaistaan käytöksestä, joka ei välttämättä edes ole vakavaa, mutta jota vanhempi ei kestä. Näin rajoitteet alkavat syntyä lapsen sisäisyyteen.

On hyvä alkaa tutkia sisäistä todellisuuttaan rehellisyydellä. Voin luvata, että kun alat tunnistaa haavojasi ja rajojasi ja tulet niistä tietoisemmaksi, sinulla on mahdollisuus alkaa purkamaan sekä niitä että niiden jättämiä jälkiä.

Usein meissä on ydinhaava, jonka ympärille on syntynyt kokonainen rajoitteiden uskomusjärjestelmä. Tyypillinen ydinhaava on hylkäämisen pelko, joka syntyy kun lapsi tulee toistuvasti hylätyksi kaikista tärkeimmissä tunnekokemuksissa ja saa pakit kun hänen pitäisi päästä syliin. Lapsi alkaa pian itse hylkäämään itseään kaikista tärkeimmissä asioissa, hän alkaa uskoa, ettei hän ole riittävä, vaikka tekisi mitä. Tuo lapsi voi suorittaa koko elämänsä. Voi olla että hän epäonnistuu lähisuhteissa. Ulkopuolisesta saattaa näyttää että hän sabotoi itse omat parisuhteensa rikki, ja riitauttaa muut ihmissuhteet. Haavat toimivat näin. Aikuinen lapsi ei enää ole tietoinen tuon haavan alkusyystä ja siitä mistä kummallinen kipu lähti liikkeelle. Myöskään terapioissa näitä ei useinkaan tunnisteta.

Esimerkkejä ydinhaavoista voi olla lukuisia. Olen itse taideterapia asiakkaitten kanssa näitä tunnistanut ja purkanut. Olen tehnyt samaa työtä myös itseni kanssa ja havainnut, että näitä ongelmia on etenkin täällä meillä Suomessa paljon. Sillä voisi sanoa, että kulttuurinen tunnehaavamme on häpeä. Ja tuntuu että erilaiset häpeän rakenteet on koodattuna meistä lähes jokaiseen.

Mikä rikkoo tuon häpeän ja mitä itse haluan tehdä yhä voimakkaammin itseni kanssa, läheisteni kanssa, kaikkien ihmisten kanssa, on nostaa heitä omien vahvuuksiensa jalustalle ja kannustaa. Kehoitan myös sinua tekemään näin. Meillä on vahvempi ja voimakkaampi yhteisö, kun sen jäsenet luottavat itseensä terveellä tavalla ja toteuttavat vahvuuksiaan.

Muista että lopulta, vaikka kokemukset ovat vaikeita, nämä tunteet, jotka ovat jääneet kehoosi, ovat ajatuksia. Kun noita ajatuksia toistetaan vuositolkulla, ne rakentavat uskomusten rajoitteet. Samalla tavalla, ajatuksella ja työllä niitä voidaan turvallisesti purkaa. Ne eivät ole ikuisen tuomion leima otsassasi, taakka sydämelläsi. Vaikka pimeimmässä yössä tuntuukin helposti siltä, että toivoa ei ole, ja että rajat ovat tiukassa, sinulla on sekä voimia, apua saatavilla että uskomaton sisäinen vahvuus itseesi koodattuna käydä sitä kaikkea läpi.

Ja mitä tuo elämä tuleekaan olemaan ilman noita omia rajojasi. Se tulee olemaan uskomatonta. Olen tietoisesti tehnyt rajojen rikkomisen työtä itsessäni noin 17-vuotiaasta saakka. Tunnistin silloin itsessäni voimakkaan esiintymisjännityksen, ja ratkaisin sen sillä, että menin teatteriin. Tiesin, että ainoastaan kohtaamalla tuon pelon voin siitä päästä. Ei kannata arastella ottaa ensimmäisiä askeleita omien rajojen rikkomiseksi. Minäkin selvisin tuosta kokemuksesta, vaikka häpeä jumitti aluksi näytöksissä sanat kurkkuun ja naamaa kuumotti. Pelkäsin unohtavani kaiken ja mokaavani koko jutun. Näin ei käynyt vaan pelko alkoi pikkuhiljaa helpottaa.

Tarinan opetus on se, kyllä sinä selviät ja pääset rajoistasi yli. Ja tee se ystävä sillä tavalla, joka on sinulle sopiva. Se voi olla edellä mainittu suora  kokemus tai turvallinen terapeutti, jonka kanssa saat käydä kaikkea sitä läpi mitä sinulle on käynyt. Keskeistä on säilyttää toivo ja luottamus paranemisen matkalla.

Ja rajat tulevat rikkoutumaan. Ja sinä tulet parantumaan. Jos otat ensimmäisen askeleen, elämä hoitaa loput tulemalla sinua vastaan.

Sanotaan että yö on pimein ennen aamun koittoa.

Toivo merkitsee ihmisille eri asioita, ja eri asiat herättävät ihmisillä toivon tunteen. Ehkä jotain yhteistäkin löytyy.

Toivo on sisäinen valonsäteesi paremmasta. Tiedät sen, että kun näet pimeyden läpi voit jälleen uskoa aamun koittavan. Mikä herättää sinun henkilökohtaisen toivon tunteesi? Se on oikeastaan samantekevää mitä toivo on muille, mutta mikä saa sinut luottamaan aamunkoittoon on se olennainen kysymys.

Pysähdy. Kuuntele ja hengitä.

Uutiset huutavat kauhua. Maailma on verhottu pelkoon. Mutta onko se ainoa tosiasia, joka täällä on? Ovatko asiat edes niin huonosti kun Tabloid -media meille uskottelee? Muista, että media on ostettu tarina, jonka kertomuksella ei ole tarkoitus ohjata sinua omaan totuuteesi ja voimaasi. Tuossa tarinassa on monesti paljon valhetta ja pelkoa mukana.

Kun maailma on kaaoksessa on erittäin tärkeää kirkastaa ja vahvistaa sitä, mikä on juuri sinulle tärkeää. Se juurruttaa sinut ja se herättää toivon kipinän. Mitä sinä olet syntynyt tänne tekemään? Mikä tuo sinulle iloa ja inspiraatiota? Mitä tekemällä ja ajattelemalla heräät ikäänkuin henkiin? Anna hetki noille kysymyksille, ja kirjoita vaikka paperille vastaukset kaikessa rauhassa.

Voi olla että vastaus yllättää sinut. Tai voi olla että tiedät vastauksen, olet vain sen unohtanut.

Elämä johdattaa meitä usein ristikkäisiin ja ristiriitaisiin suuntiin. Kunnes olemme ikäänkuin solmussa. Sisällä on epämääräinen paha olo. Enhän minä tätä halunnut. Mutta kun on sitä ja tätä niin en voi muuttaa suuntaa. Mutta tiedätkö mitä? Sinä voit aina muuttaa suuntaa.

Miltä tuntuisi elämä, jossa saattaa toki olla samankaltaiset haasteet, mutta se mitä teet ja miten toimit on toivosta ja totuudesta käsin. Tiedät sisäsyntyisesti, että tässä sinä juuri olet hyvä. Että tässä ne sinun lahjasi ovat.

Meillä kaikilla on lahjoja, eikä ole mitään syytä niitä unohtaa! Vaikka et voisikaan intohimoasi toteuttaa työn muodossa, on aina mahdollisuus vaikka harrastaa sitä mikä tuo sinulle iloa. Ja tuo ilo voi avata yllättäviä portteja. Harrastuksesta saattaakin tulla jossain kohtaa työsi.

Tärkeintä on, että herätät toivosi liekin ja kuuntelet sitä, mitä sinä todella ja oikeasti sydämessäsi haluat tehdä tässä elämässä. Se ei ole se, mitä muut haluavat. Anna oman sisäisen äänesi puhua. Anna sille tilaa. Älä pelkää ottaa askelta itseäsi kohti.

Sinulla on oikeus ikäänkuin nousta sinulle luodun tarinan yläpuolelle ja tarkastella, mikä on sitä mitä sinä haluat ja mikä sitä, mitä sinulta halutaan. Nuo kaksi usein sekoittuvat ja luovat kärsimystä syvemmällä tasolla. Se luo sinulle kärsimystä jos hylkäät itsesi.

Ensimmäinen askel on ottaa itseäsi kädestä. Puhutaan sisäisestä lapsesta. Joka on sisälläsi ja jäänyt vaille montaa asiaa elämässäsi. Ota tuota lasta kädestä kaikessa rauhassa ja esitä hänelle kysymys; Mitä sinulle kuuluu? Miten sinä voit? Ja aloita matka hänen kanssaan. Tuo lapsi on meillä jokaisella haavoittunut ja hän tarvitsee todennäköisesti sinun hoivaasi. Mutta lupaan, kun aloitat matkan tuon lapsen kanssa, sinun itsesi kanssa, moni asia tulee korjaantumaan.

Myös vanhempamme ovat lapsia osaltaan, he ovat olleet kyvyttömiä antamaan tuolle lapselle asioita, joita hän olisi tarvinnut. Mutta tuota kuvaa on mahdollista muuttaa. Siitä myös terapiassa on parhaimmillaan kyse. Sinä muutat sisällesi muodostuneen kuvan itse. Olet se rakastava vanhempi tuolle lapselle sisälläsi toimiessasi niin. Ja vasta kun kuva sisälläsi muuttuu, muuttuu elämäsi.

Ikäänkuin purat sisältäsi esteet joihin toistuvasti törmäät ja jotka estävät sinua onnistumasta. Otat vastuun muutoksesta. Olen tehnyt tuota matkaa jo hyvän aikaa ja voin sanoa että se on kivuliasta, mutta se kannattaa. Meillä jokaisella on oma määrämme taakkoja purettavana ja esteitä murrettavana. Mutta tuo prosessi on muutos itsessään, ja se on reitti vapauteen sisäisten esteittesi otteesta.

Sanotaan, kun olet valmis, maailma tuo sinulle parantajan.

Se ei ole välttämättä terapeutti. Se voi olla ystävä, joka kannustaa sinua varauksetta. Tai täysin tuntematon henkilö, joka vain ilmestyy elämääsi.

Me luomme oman elämämme ajatuksillamme ja teoillamme. Kun muutamme noita kahta, muutamme koko kuvaa. Tämä on olennaista ymmärtää. Koska luomme itse todellisuutemme, olemme itse vastuussa myös kuvan muuttamisesta.

Herätä siis toivosi liekki. Ota lasta sisälläsi kädestä. Ja ala kuunnella mitä hän sinulle kertoo. Ja aloita matka yhdessä hänen kanssaan.