Alku

Yleensä kai blogin pitäminen aloitetaan matkan alussa.

Tai aloitin minäkin. Sellaisen perinteisen reissublogin, tiedättehän. Sellaisen, jossa yrittää kertoa reissunsa jokaisen käänteen ja tapahtuman, juomansa Starbucksin frappucinon ja lounaaksi syömänsä kanasalaatin, esitellä jokaisen kohtaamansa kolkan ja ihmisen.

Sen blogin tarina loppui noin kuukauden reissun jälkeen. Juurikin siinä tilanteessa, kun reissussa alkoi tapahtua. Kun tapahtuu, ei ole aikaa kirjoittaa ylös jokaista yksityiskohtaa. Blogi ei päivity, seuraa huono omatunto . Pian pelkkä blogin ajatteleminen nostaa ahdistuksen pintaan, niin paljon on jo jäänyt kertomatta. Uskomattomia päiviä lipunut ohi ilman että niistä on merkkiäkään ylös kirjannut. Pian päivittäminen ei tuntunut edes ajatuksen tasolla järkevältä.

Halu kirjoittaa ei kuitenkaan kadonnut mihinkään. Usein tuntuu, että olisi tarpeellista jättää jokin muistijälki ohikulkevista päivistä. Ihmetellä ja pohtia, ihastella ja ikävöidä. Kirjoittaa ylös ne ajatukset joita syntyy, kun kämppiksen kanssa makaa yöllä sängyssä keskellä aaltoilevaa keskustelua, vaikka herätyskello soi aamuviideltä. Kertoa mitä päässä liikkuu, kun nousee bussiin kohti tuntematonta tai varaa 11 kuukauden jälkeen lentoliput kotiin.

Yritetään uudestaan.

Tärkeintä olkoon rento meininki. Flow. Mennään sillä mitä elämä milloinkin tarjoilee. Jos se synnyttää ajatuksia, joita haluan blogiin jakaa, hienoa. Liikaa en siis halua tätä kategorisoida tai luokitella. Pääasiallisesti tämä pyrkinee kuitenkin olemaan reissublogi, matkalla kun ollaan.

Tervetuloa.