Minusta

Jonkinlainen esittely lienee paikallaan.

Olen Hanna. 27 vuotta. Suomessa pidin majaani Tampereella, sydämeltäni olen ikuisesti savolainen. Opiskelen yliopistolla väärää alaa.

Pidän seikkailuista ja Sufjan Stevensistä, syysaamuista ja sitruunajäätelöstä. Oli muuten sattumaa, että kaikki nämä alkoivat s:llä. Pidän myös hassuista sattumuksista. Valvon liian myöhään ja juon liikaa limpparia. Olen onnistunut haalimaan ympärilleni äärettömän ihania ihmisiä, joita nyt jatkuvasti ikävöin. Yritän opetella elämään tässä ja nyt, ilman alituista huolehtimista. Päämääräni on olla onnellinen ja siinä lienen aika hyvin onnistunut.

Tällä hetkellä olen Australiassa, joka on ollut kotini viimeiset 11 kuukautta. Nyt asun sokeritehtaan varjossa Australian sateisimmalla paikkakunnalla. On satanut jo kuusi päivää enkä päässyt tulvien takia tänään töihin. Työkseni lajittelen banaaneja jo viidettä kuukautta, alkaa riittää.

Reissuillani haluan kävellä päämäärättömästi ja valokuvata järjettömiä määriä. Tutustua ihmisiin. Yrittää ymmärtää. Nähdä uutta ja oppia.

Seuraavaksi jätän banaanilandian taakseni ja siirryn Sydneyn kautta Nepaliin ja sieltä takaisin Suomeen.