Halloooooota!

Onpas siitä aikaa, viime blogipostauksesta siis. No, syytäkin siihen on. Janica viilettää tällä hetkellä Thaimaassa reppureissulla, viisi viikkoa yhteensä, joista seitsemän päivää jäljellä. Janican mielestä aika on varmaan menny hirmu nopeesti, mutta musta se on tuntunut ikuisuudelta! Mun paras musakaveri tuola vaan hengailee kirahvien kanssa…  

Mutta tosiaan, blogi on saanut pienen tauon, koska ollaan tällä hetkellä eri puolilla maapalloa. Tässä tulee nyt kuitenkin vähän kuvamateriaalia viikoilta ennen Janican reissua ja mun tämän hetken kuulumisia. Janica saa päivittää kunnon kuvapläjäyksen sitten kun palaa takaisin.

Eli. Päästiin kaverin kautta katsomaan ja kuuntelemaan Club For Fiven keikkaa, joka oli mahtava. Mä oon tykännyt Club For Five:sta jo kauan ja oli tosi kiva päästä vihdoinkin kuulemaan livenä. Kyseessä on siis a cappella lauluyhtye, eli pelkät laulut, ei soittimia. Keikka oli mielenkiintoinen, mukana oli improvisaatiota ja yleisö pääsi myös osallistumaan. Tää yhtye on vaan niin mahtava, laulajat ovat niin lahjakkaita ja sitä taitoa on niin mieluista kuunnella. Keikan jälkeen käytiin yksillä, (joka kuitenkin vaihtui muutamaksi ja päädyttiin On The Rocksiin) ja ilta oli tosi mukava!

Oikeassa yläreunassa oon mä jäätelöllä Hesessä.. Haha, oltiin Janican kanssa Rautatientorin Hesessä. Ihan muuten vaan. 

Vasemmassa alareunassa on kuva Helsinki-Vantaan lentokentältä, jossa Janica oli miesystävänsä kanssa katselees lentokoneita. Joo, se on joku niiden harrastus, en ehkä ite menis… 😀 Ja oikeassa alareunassa Mäkelänrinteen uimahalli. Tykätään Janican kanssa käydä uimassa, useammin vaan kun ehtis niin ois kiva. Mutta uiminen on kyl mun mielestä yks parhaista liikuntamuodoista ja se on niin rentouttavaa ja virkistävääkin.

Sitten mun tämänhetken kuulumiset…

Mä oon ollut harjottelussa nämä viime viikot, viisi viikkoa yhteensä ja tänään oli viimeinen päivä. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja ensimmäinen harjottelu vanhusten palvelutalossa on ollu tooosi antoisa. Oon tykännyt hirveen paljon! Alkaa varmistua entistä enemmän, että oon valinnut just oikean alan. Musan tekemisen lisäksi mun suurin haave on siis aina ollut terveyden-/sairaanhoitajan ammatti. Tämän vuoden tammikuussa se haave vihdoinkin toteutui kun pääsin alottamaan sairaanhoitajaopinnot täällä Helsingissä. Mun koulu (Laurea) on Tikkurilassa, tästä meiltä menee sinne bussilla ja junalla n. puoli tuntia. 

Muistan, kun kesän lopulla äidin sairaus oli edennyt niin pitkälle, että kunto alkoi olla jo tosi huono, itkin äidille puhelimessa etten jaksais mennä harjotteluun kun muutenkin on niin raskasta. Silloin äiti sanoi, että muista, että teidän elämän on jatkuttava vaikka mitä tässä tapahtuisi. Teidän on vaan muistettava mua sellaisena kuin olin ennen sairautta. Muistettava se, että oon ylpeä aina kaikesta mitä teette, koska te lapset ootte aina olleet mulle suurin ylpeyden aihe. Nyt kun mun harjoittelu on ohi ja se meni tosi hyvin ja mun harjoittelupaikassa mä tapasin aivan ihania ihmisiä, mä itken sitä, että voi kunpa äiti tietäisi, miten hienosti mä jaksoin ja onnistuin. Hetken päästä se itku menee ohi, kun mietin, että kyllä se äiti tietää, se tiesi jo kesällä että mä pärjäisin siellä tosi hyvin. Välillä tulee paha mieli ja ääretön ikävä. Löysin yks päivä aivan ihanan pienen tekstin:

Ja nyt on syksy, melkein talvikin. Pikkusiskolla oli syysloma viime viikolla ja tuli tänne Helsinkiin viihdyttämään meitä. Ja niin tuli myös tuo täydellinen pieni nappisilmä äitinsä eli meidän serkun kanssa. Syksykuvat on mun työmatkalta, innostuin kuvailemaan kun mun mielestä toi ruska on niin kaunista. Tänäänhän toi maa kuitenkin oli jo valkoinen…

Musiikin kanssa ollaan myös päästy taas askeleen eteenpäin. Oltiin studiossa ennen Janican reissua työstämässä uutta omaa biisiä ja tuntuu, että pikkuhiljaa meidän duo alkaa kuulostaa juuri siltä miltä pitääkin. Janican reissun jälkeen alkaa hommat taas täysillä ja tehään töitä hullun lailla. 

Tässä vielä vanha cover-video keväältä biisistä Love me again – John Newman. Jospa saatais Janican kans näitä videoitakin lisää kun Janica vaan tulee takaisin. 🙂

   – S