Ajatuksia rakkaudesta kun ei koskaan ole ollut rakastunut
Ajattelin että minun pitäisi kertoa tämän blogin nimestä ja ajatuksesta sen takana.
Kuten varmaan kaikki jotka koskaan ovat seurustelleet, deittailleet tai yrittäneet löytää itselleen sopivaa partneria niin se prosessi on aika hankalaa eikä millään tavalla niin helppoa kun saduissa kerrotaan tai nuorempana ajatteli.
Se asia mikä minua eniten ärsyttää on se kuinka tällaista maagista satua vielä ylläpidetään niin monella tasolla. Rakkauslaulut, kirjat, Disney elokuvat. Nyt ne lapsuuden prisnessasadut ovat vaihtuneet romanttisiksi hollywood elokuviksi jossa näytetään ne pienet rakkauselämän vastoinkäymiset mutta joissa aina on se onnellinen loppu joka saa meidät taas kerran uskomaan siihen että kyllä se oikea on siellä jossain odottamassa meitä.
Olen niin kyllästynyt tähän koko ajatukseen että jossain tuolla maailmankaikkeudessa pitäisi olla se yksi ihminen joka tulee elämääni ja saa minut näkemään kaiken uusin värein. Olen kyllästynyt siihen kuinka kaverini ovat rakastuneita ja minä en vieläkään koskaan ole kokenut sitä samaa.
EN OLE KOSKAAN OLLUT RAKASTUNUT enkä ymmärrä sitä kulttia.
Minua vituttaa se että en saa olla tässä leikissä mukana, minua vituttaa se että olen säälittävä vanhapiika joka ei kelpaa kenellekään. Minua vituttaa se että minun pitää urheasti esittää olevani ihan okei sen asian kanssa että olen sinkku. Minua ärsyttää käydä deiteillä ja odottaa että milloin se maaginen ilotulitusspektaakkeli alkaa. Ei ole vittu näkynyt mitään kipinöitä taivaalla. Kun seurustelin exäni kanssa minua suretti se kuinka hän ei rakastanut minua. Minua suretti se että olin vihdoin tavannut miehen jonka kanssa sovin hyvin yhteen mutta asiat tuntuivat vieläkin tosi hankalilta. Ajattelin että syy on varmaan siinä että minulla on aivan liian korkeat odotukset seurustelusta ja parisuhteesta. Enhän minä vieläkään tiedä mitä se rakkaus on ja ei se eksä ainakaan mitään sellaisia juttuja minulle sanonut joita olen kuullut rakkauslauluissa.
Minua vituttaa se että olen nainen ja että minut on huijattu mukaan tähän leikkiin. Miksi olen tuhlannut niin paljon aikaa tähän kaipailuun. Miksi en ole tehnyt jotain hyödyllistä kuten oppinut olemaan enemmän sujut itseni kanssa, oppinut näkemään oman tärkeyden, arvokkuuden ja kauneuden itsessäni. Miksi jonkun muun on tultava elämääni jotta minä pystyisin arvostamaan itseäni. Jos joku muu ei rakasta minua niin minä en ole minkään arvoinen.
Ja nythän ei ole kyse siitä että minä olisin valinnut sen että päässäni pyörii romanttisia ajatuksia vaan enemmän se että minut on aivopesty ajatuksella että rakkaus pelastaa meidät kaikki.
Amor vincit omnia – Love conquers all
En tiedä… ehkä rakkaudesta puhuminen sellaiselle jolle ei koskaan ole ollut rakastunut on kuin yrittäisi selittää sokealle miltä värit näyttää… tai selittää kuurolle miten linnut laulavat.
Ärsyttävintä tässä on se että me olemme eriarvoisessa asemassa, siis minä ja ihminen joka on tuntenut rakkautta, ollut rakastunut ja niin edelleen on kokenut jotain mitä minä en… eikä hän voi sanota muuta kuin että ”tiedät kyllä sitten kun rakkaus tulee sinun kohdallesi”
Ja silloin kun ihmiset sanovat näin minulle niin minun tekee mieli puhkaista heidän silmänsä haarukalla.