Mieli maassa ja pää täynä räkää
Aamulla kävin psykiatrisedän luona ja hän kirjoittaa minulle lausunnon jotta pystyisin hakemaan kelalta tukea kuntoutuspsykoterapiaan. Kauhean vaikealta tuntuu tää koko prosessi mutta oon iloinen että se on pistetty käyntiin. Jonkun diagnoosinkin hän oli minulle keksinyt… en muista tosin mikä se oli mutta jotain traumaa ja neuroosia. Ihanaa.
Tarkoituksena oli myös mennä treffeille tänään mutta jotenkin niin heikko olo niin jään mieluummin kotiin. (Pää täynä räkää. not so sexy.)
En oo tuntenut olevani oma itseni pitkään aikaan ja mietin että onko sellaista edes olemassa… ehkä oon jumittanut liikaa yksin tai sitten ehkä nyt huomaan sen että se ihminen kuka olen kun olen muitten ihmisten kanssa onkin vain joku opeteltu rooli. en tiedä 
Tässä vielä päivän soundtrackki