Askeettisuus kuulostaa kivemmalta ku köyhyys

Olen nyt kaksi viimeistä päivää viettänyt kirjastossa ja tehnyt viime kevään gradusemin rästihommaa. Opinnot alkavat parin viikon päästä ja rahat alkaa olemaan vähissä.

Mulla on kauhea himo syödä sushia ja ravintolaruokaa mutta saan ainoastaan syödä Unicaféessa ja kaupan juustohylly on kiellettyä aluetta.

Kävin eilen kaverin kanssa spontaanisti baarissa ja juotiin kannullinen sangriaa… Kiva oli mutta ei köyhällä opiskelijana ole varaa tuollaiseen. Nyt kidutaan, mikä sinänsä on ihan kivaa, vähän haastetta arkeen. Askeettinen elämä. Kun tekee oikein tiukkaa niin voi mennä palauttamaan pulloja.

Juteltiin kaverin kanssa häistä ja laskettiin että jos minä haluan seurata sukuni traditiota ja mennä naimisiin samana päivänä kuten isovanhempani ja vanhempani minun pitää häät joko vuonna 2016 tai 2021. Silloin olisi sopiva lauantai ja voisi järjestää isot häät. Harmi vaan että sulhanen puuttuu ja että en usko että avioliitto on minua varten. 

Sain eilen pitkästä aikaa kivan viestin Okcupidissa ja ihastuin tyyppiin heti. Nyt ei oo tullut vastausta ja se tyyppi varmaan pettyi mun viestiin koska en ollutkaan niin fiksu ku hän toivoi. (En näe sitä että onko hän lukenut viestini mutta näen että hän on online joten on se varmaan lukenu sen… miksei se kirjoita takaisin ja apua mitä jos se kirjoittaa takaisin mitä mä sitte teen)

Suhteet Oma elämä Opiskelu Raha

Nyksiä, eksiä ja sitoutumiskammoa

En tiedä mistä minun pitäisi kirjoittaa… ehkä siitä että en ole ollut uusilla deiteille ja että hengailen aika paljon sen tinderissä tapaamani tyypin kanssa. Oon tavannut hänen kaverit, hän on tavannut pari mun kaveria ja käytiin viikonloppuna hänen eksänsä luona kahvilla.

En siis tietoisesti suostunut eksän luona kahvitteluun sillä mies ehdotti että kävisimme hänen kaverin luona kahvilla ja sen jälkeen ku olin suostunut tähän hän kertoi että he ovat seurustelleet joskus aikoinaan. Hämmästyin mutta hienoa että he ovat vielä ystäviä. En ole mustasukkaista tyyppiä joten kun mies kaivoi taskustaan avaimen naisen taloon tunsin vain sen että pitäiskö mun reagoida jotenkin tähän juttuun?

Puhuin omasta eksästäni nyksälle, kerroin että eksä olisi halunut olla kavereita mutta että minä en halunut… Periaatteessa haluaisin olla sellainen ihminen joka ei kanna kaunaa ja joka pystyisi hyväksymään että siinä jutussa kävi miten kävi… Mutta ei. Huomasin kuinka en oikeasti halunut puhua eksästäni, suhteesta tai erosta. Oli vaikeaa löytää oikeita sanoja.. Heh… 

Me ei olla varsinaisesti puhuttu meidän suhteesta juuri mitään. Ollaan yleisesti puhuttu parisuhteista, deittailusta, häistä ja sensellaisesta. Mutta meidän juttuasta puhumista olen vältellyt. Ajattelen että niin kauan kun mistään ei olla puhuttu tai sovittu niin kaikki on sallittua. Mies tietää että aikaisempi suhteeni oli avoin suhde ja jotenkuten millaiset näkemykset minulla on parisuhteista. Tällä mennään… 

giphy.gifx

Suhteet Oma elämä Rakkaus