Onko mitään sen ärsyttävämpää kuin exä

On ollut jännä viikonloppu… Lauantaina kävin treffeille yhden uuden tyypin kanssa. Sunnuntaiaamuna kello kuusi suostuin että yksi jatkojuhlija saisi tulla luokseni yöksi ja sitten kun tämä helluntaiheila/hoito on lähdossä kotiin niin huomaan että exä on kirjoittanut mulle pitkän viestin.

En tiedä mitä pitäisi exästä kirjoittaa… Seurustelimme 6 kuukautta ja noin kaksi viikkoa puolvuotispäivän jälkeen tyyppi tuli luokseni ja sanoi että meidän pitää jutella. Oltiin kuulema tultu sellaseen vaiheeseen että nyt ei tuntunutkaan niin kivalta, ahdisti ja tyyppi tarvitsi omaa rauhaa, aikaa ja tilaa. Menin ihan shokkiin sillä luulin että kaikki oli hyvin mutta pystyimme keskustelemaan hyvin aikuismaisesti kaikesta. Exä ei ihan tiennyt että mitä haluaa joten panimme asiat poikki… Olin aika murtunut sillä luulin että meillä meni ihan hyvin ja ero tuli aika yllättäen.

Erosta on nyt kulunut kohta kuukausi ja ollaan pikkasen viestitelty facebookin ja whatsappin kautta sellaisia perus ’moi miten menee ja mitä kuuluu’. Mulla on tosin ollut tosi vaikea kirjoittaa mitään sen erikoisempaa ku ei oo ihan ollut sellanen fiilis että haluaa kertoa kaiken elämästään samalla tavalla ku ennen. Tää tyyppi on vihollinen.

Tänään olin sitten saanut eksältäni vähän pidemmän viestin jossa hän kertoo että hän on jäänyt kaipaamaan seuraani, ei romanttisessa mielessä mutta ystävänä. Eksäni haluaisi että oltais sellaisia kavereita jotka kävis kahvilla tai syömässä aina silloin tällöin. Ei jumalauta.

Onhan se tosi harmillista että ensin seurustellaan ja ollaan hyvin läheisiä ja sitten yhtäkkiä ei ollakkaan yhteyksissä. Onhan se harmi että kokonainen ystävyyssuhde menee pilalle siksi ettei niitä romanttisia tunteita ole. Mielestäni olisi tosi hienoa jos pystyttäisiin chillisti tapaamaan, nauramaan ja juttelemaan kaikesta. Mutta jos jo tämä viesti jonkä exä lähettää herättää niin paljon vihan ja pettymyksen tunteita niin on parempi kyllä olla tapaamatta. Mua ärsyttää ihan suunnattomasti se kuinka mä pikkuhiljaa alan olemaan eksäni yli ja sitten tulee joku tällanen viesti ja huomaan että no enhän mä oo ihan vielä sujut tän koko asian kanssa. Mulla on ihan tarpeeksi ystäviä kiitos. Joo meillä oli tosi kivoja ja syvällisiä keskusteluja mutta voin yhtä hyvin käydä niitä muitten ihmisten kanssa. En tiedä edes miksi oikein pidin eksästäni, tai miksi vielä salaa toivoisin että olisimme vielä yhdessä… eniten olin ihastunut tyypin partaan ja siihen että hänellä oli korkea koulutus. 

MjAxMS1kOTA4NGRhNDE1ZTQ3ZmQ5_51f96a0b9059a.png

 

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Mistä minä tänne tupsahdin ja miksi luulen tietäväni mistään mitään

Hei oon uusi täällä, en osaa vielä sivun sääntöjä mutta eiköhän joku huuda mulle jos käyttäydyn väärin. Liityin tähän surullisten sinkkunaistan sinkkubloggailukerhoon koska luulen että ihmisiä kiinnostaisi mun surulliset deittistoorit.

Ei vaan. Nyt mun pitää yrittää pysyä asiallisena ja tosissani. On helppoa heittää koko juttu pellelyksi, vetää roolia ja peittää omat tunteet kyynisyydellä ja katkeruudella.

En ole katkera, ihan oikeasti. Mille olisin katkera? Miehille? Ihmiskunnalle? Sille että romanttinen rakkaus on postmodernin yhteiskunnan uskonto ja messias? No joo ehkä sille jutulle oon vähän katkera… ja mua vituttaa se kuinka paljon deittailusta puhutaan ja kuinka paljon aikaa minäkin olen käyttänyt ”sen oikean” kaipailuun.

Kaverini kuulisi mieluiten pelkästään ihania deittistooreja, tarinoita söpöistä tekstiviesteistä, flirttailusta ja kukkakimpuista. Hitto joo olisihan ne ihan kivoja mutta nyt on kyllä aika herätä tästä hörhöilystä.

Oli miten oli. Oon kotoisin pikkukaupungista jossa en ollut deittikelpoinen hyvännäköinen tai pantava. Onneksi lähdin sieltä pois ja löysin internetin ihanan maailman… Oon tapaillut ihmisiä fetissisivujen, okcupidin sekä iskurin kautta. Olisi helpompaa luetella ne deittisivut joilla minulla EI ole ollut tunnusta kuin luetella ne joilla olen ollut. Oudoin sivu joissa olen ollut; hollantilaiset yksinhuoltajaisät – en oikein oo varma siitä mitä silloin toivoin löytäväni… vieläkin tulee spostiini viestejä joissa luvataan vipjäsenyyttä ja ties mitä mutta oli aika paska sivu… enkä mä halua leikkiä ilkeää äitipuolta vaikka hollantilaiset miehet on ihanan iljettävän näköisiä ja pitkiä.

Suurin draivi mikä mulla on ollut nettideittailua kohtaan on ollut melkein sairas uteliaisuus. Oon hetkittäin ollut nettideittiaddikti ja on ollut aikoja jolloin en pystynyt kuvittelemaan sitä että minulla ei olisi vähintään kolmea samanaikaista säätöä.

En tiedä pystynkö selittämään mikä on ollut niin kiinnostavaa kaikessa deittisäätämisessä, kai se on ollut se jännyyden tunne, se kuinka mukaansatempaavaa se voi olla. JA HEI SE PRINSSI ON EHKÄ SIELLÄ JOSSAIN NIITTEN ÄÄLIÖIDEN SEASSA!! Tiedättehän te sen sanonnan että pitää suudella montaa rupisammakkoa jotta löytäisi sen prinssin… taisin ottaa sen ohjeen vähän liiankin kirjaimellisesti….

Nyt olen onneksi rauhoittunut enkä saa samoja kiksejä tuntemattomien tapaamisesta kuten ennen. Musta on tullut aika tylsä ja nyt juuri etsin jotain tyyliin future husbandia sillä kaikki muu on jo niin nähty // Huorasta takaisin Madonnaksi//  yeah// I used to be Samantha now I want to be Charlotte

 

tumblr_lrwcmsWs9r1qb9pa3o1_500.gif

tumblr_n61abtHsoo1r6ulqfo1_500.gif

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Seksi