Arvotaan vääränlainen mies

Naapurini kettuili siitä, että en ole naimisissa. ”Kun noin valkkaat, niin jää luu käteen..” En osannut sanoa mitään eläkeläismiehelle, vaikka vastauksia minulla olisikin takataskut täynnä. Hymyilin vaivaantuneesti vain ja purin hammasta. Onko siis pakko ottaa vääränlainen mies? Muita kun ei liene ”arvonnoissa jaossa”. Rasisti, uhitteleva mies, joka imee sinusta viimeisetkin itsetunnon ja itsekunnioituksen rippeet – sellainenko? Naapurin mielestä tämä oli NIIN mukava mies. Toki hän välillä olikin! Se painajaispuoli hänessä kuitenkin rikkoi vihdoin minunkin pinnani. Naapuri ei tietenkään eikä onnekseen tiedä, että vuosien ajan piilotin kotonani kaikki päihdyttävät aineet milloin minnekin. Viikko sitten löysin vaatehuoneesta oluttölkit, jotka olivat vanhentuneet 2011. Codesan comp ja kolmiollinen särkylääke ovat nykyään näkyvillä lääkekaapissani. Tallinnan tuliaiset säilyvät kaapissa sen aikaa, mitä säilyvät. Niistä ei enää kukaan rähise tai vedä kertakestoisia koomia. Voin tarjota ystävälle saunajuoman tai useamman. Vapautta se on sekin. Vapauden hinta vaan on vaihtelevan kirpeä ja kipeä.

 

Eräs tuttavani jätti aikanaan poikaystävänsä, koska tällä oli valkoiset kengät, joita nainen ei voinut sietää. Itselläni kävi mielessä, että olisi vain ”mystisesti” kadottanut kengät roskikseen. Seurusteluiän alkumetreillä lista siitä, mitä kumppanin tulee olla ja mitä hän ei saa olla, voi olla merkillinen. Ikähaarukan, pituuden, harrastusten, ulkoisten tekijöiden raamitusten kanssa voidaan olla sairaalloisen tarkkoja. Nykyään ”seurusteluksi” nimitetään päiväkoti-ihastuksia ja ala-asteella on coolia, kun on ollut jo monta poikakaveria. 11-vuotiaan painajainen on se, ettei ole ollut vielä ketään. Nyt äkkiä joku!?!

Voin käsi sydämelläni todeta, että ensimmäinen poikaystäväni, jota tapailin 15-18vuotiaana, on kultainen, älykäs ja hieno ihminen, joka tuntee minut edelleen ihmisenä kannesta kanteen. Oltiin vaan niin nuoria ja levottomaksi syntyneen ihmisen pitää päästä lentämään – toisen meistä työkseen ja toisen maailmalle. Kaikkea hyvää toivon aina hänelle. Myöhemmät ”valinnat” ja ”sattumat” ovat olleet meriitteineen, luonteineen, elämäntilanteineen ja asenteineen olleet jollakin tapaa vähemmän ja vähemmän ”kiiltokuvia”. Vaatimustasoni on naapurin mielestä liian korkea – vai ehkä sittenkin liian matala?

Suomalaisessa naisessa huutaa tuskainen Bridget Jones: Why can’t I just have a normal boyfriend?!?  Normaalista ollaan tietenkin montaa mieltä. Vaikeammaksi menee löytää MITÄÄN toimivaa ihmissuhteekseen. Aina se oman murusen vikalista pistää puntaroimaan. Suoraan voidaan sanoa, että jokaisessa on vikaa. Entä, jos edetään pohdinnassa siihen, että kumppania valitessasi, valitset vikalistasta sellaisen viallisen, jota suostut sietämään? Laitetaan vaihtoehdoiksi  

1. hedelmätön/ haluton/ potenssiton/ libidoton/ piuhat poikki ja sinä haluaisit lapsia
2. haisuli, jonka henkilökohtainen hygieniataso hiuksista kainaloihin ja hampaisiin jne. on aivan liian alhainen – vaatteet löyhkäävät likaiselta ja ovat tahraiset
3. mies, joka ei osaa tehdä kotona mitään, eikä koskaan tee kotitöitä
4. työtön, rahaton, varaton, ulosottaja muistaa kirjeillä
5. päihdeongelmainen: ketjupolttaja, tuurijuoppo, sekakäyttäjä – valitse oma cocktailisi
6. sivistymätön ja häpeää aiheuttavan huonotapainen tahallaan tai tahattomasti, häpeät häntä turhan usein, kun muita ihmisiä on läsnä – niin perheen kesken kuin supermarketissakin
7. kerro minulle oma vaihtoehtosi?

Mikäli sinun olisi pakko valita mies, jota jossakin suhteenne vaiheessa käyt katsomassa joko vankilassa, mielisairaalassa tai vankimielisairaalassa, niin minkä valitsisit ja millä perusteella? Kukaan ei voi tietää, milloin ihminen itse tai kumppani sairastuu kehollisesti, mielellisesti tai tapahtuu onnettomuus tai jokin traumatisoiva tapahtuma, tai millä retkellä tapahtumat johtavat jostakin syystä johonkin peruuttamattomaan – seuraamuksineen. Murtaako tällainen tapahtuma suhteen, jätät hänet? Heti? Sanotko nyt kyllä, mutta tositilanteen tullen jäät rinnalleen?

Berliini on deittailua haluavan paratiisi. Parisuhdetta siellä on turha toivoa. Naisia on miehiin nähden markkinoilla moninkertaisesti ja miehet harrastavat markkinoita, joku nainen pettyy unelmiinsa joka päivä. Vapaa ja varattukin mies haluaa ottaa markkinoista kaiken ilon irti ja liihotella, tutustua persooniin muutamia kertoja, viikkoja, kuukausia tai vuosia ja sitten hän jatkaa matkaansa. No hard feelings, right? Ich habe doch niemals gesagt das ich etwas seriös haben möchte. Wir sehen uns…

Pääkaupunkiseudun tilanne on samalla suunnalla. 35+korkeakoulutettuja naisia on vapaana pilvin pimein. Itse voin nimetä samalta istumalta pari kolme tusinaa mielenkiintoista, viehättävää, sivistynyttä, charmanttia, sosiaalisesti talenttia vapaata naista. Paria ei vaan näy MISSÄÄN. Suomalainen mies vetäytyy. Poikamieselämä maistuu makeimmalta, naisia on helppo saada välillä ”käyttöön”, kun sille päälle sattuu. Kapakkailloissa tämä tulee selväksi hyvin nopeasti. Ei tarvitse kysyä nimiä, kuulumisia tai mitä sä joisit – kysytään vaan, että lähdetkö meille. Joskus siihen voidaan lisätä myös spesifi tarkennus, että mitä sinne mentäisiin tekemään. Siten mies rajaa tarpeensa ja sen, mitä hakee. Arkielämässä jokainen helsinkiläinen mies ja ehkä moni nainenkin haluaa ne omat seinät ja oman oven, josta voi vaikka työntää ulos ihmiset, joiden sukunimi ei tule koskaan lukemaan postiluukussa. Mies, jolla on lapsia ei TODELLAKAAN halua niitä koskaan lisää. Isyys on mahtanut olla siis kaikkea muuta kuin upea ja mahtava kokemus? Mikä helvetti siinä on oikeasti mennyt NIIN pieleen, että se on pahin kauhuskenaario erittäin monelle miehelle? Naimisissa, jos on oltu, niin sitä VIRHETTÄ ei toiste tehdä enää IKINÄ.

Eikö kukaan enää usko rakkauteen, hullaannu ja tee jotakin romanttista ja vaikka hätiköityäkin? Naiset ihastuvat toki renttuihin, mutta miksei rentun sydän sula?

Narkkarit kävelevät käsi kädessä ja lisääntyvät. Sijaisvanhemmat korkeakoulutuksineen ja unelmataloineen ottavat sitten viikonlopuiksi tuon mahdollisesti kohdussa sairastuneen rakkaudenhedelmän hellään huomaansa ja sydämensä itkevät verta, kun sitä omaa ei koskaan saatu. Ei kukaan sanonut, että elämä olisi helppoa tai reilua, mutta eikö joku raja pitäisi kuitenkin olla?

Härkönen kirjoitti Vääränlainen mies-sanoituksen siitä, miten mies ei lue naista tarpeineen ja tilanteessa. Jatkoa aiheeseen pureutuen oli hänen teoksensa: Ei kiitos. Kuinka paljon puhutaankaan siitä, että vaimo/avopuoliso/naisystävä ei anna? Entä, jos kerjäämään joutuva onkin nainen? Jotkut miehet kummastelevat tätä näkökulmaa, joka ON todella monelle todellisuutta. Ystävääni lainaten: ”Se on niin, että mies antaa tai on antamatta ja nainen saa – jos saa.” Aamen.

Nykyään tuntuu olevan mission impossible löytää lähes täyspäistä seuralaista – saati kumppania, joka suhtautuisi samansuuntaisesti päihteisiin ja seksiin. Haloo, sinä ensimmäisen maailman ongelmista kirjoittava Härkönen! Täällä on miljoonia naisia, jotka haluavat sinun mainitsemat ”ongelmasi”. HP!

Mikset koskaan yllätä mua arkiaamuisin?
Kun heräisin ois kahvi keittimessä!
Mikset koskaan vie mua näköalabaareihin?
Kuin tajuton vain katsot teeveetä
Mikset koskaan nätisti mun reittä näperrä
vaan kiinni käyt kuin kokematon finnipää?
Mikset kotioloissa voi käyttää geeliä
kun tukkas typerästi törröttää?
Oot kova silloin kun mä hellää kaipaisin
ja pehmeä kun tarvitsisin terästä
ja joskus voisit pysytellä hiljaakin
ei tunnelmaa tee tyhjä hölinä

Sä oot vääränlainen mies
niin kuin kaikki miehet on
ja vääräksikin mieheksi oot
harvinaisen toivoton
sä olet sokea, niin sokea
ja kuuro kaikelle
sä olet väärä, väärä, vääränlainen mies!

Tiedän, että minussa on paljon vikoja, ulkoisia ja sisäisiä sekä asenteellisia. Joidenkin ystävien ja minut menettäneiden exien mielestä olen kuitenkin todellinen helmi ja sitä ajatusta yritän uskotella itselleni aika ajoin. Suominainen on kova paikka pehmenevälle suomimiehelle. On koulutusta, kokemusta, mielipiteitä ja tahtoa. Hyvää tapahtuu hyville? Ihmisiä pitää auttaa? Hyvä kiertää? Miten olla oikealla tavalla pehmeä, kun on ollut koko ikänsä väärällä tavalla kova? Tuletko vastaan, kulta kultainen?