Tänään on ollut todella kiva sunnuntai. Chilli, rento.. Mitä näitä adjektiivejä onkaan tähän 🙂 

Sanana kiva on jotenkin todella syrjitty. Siihen tuntuu olevan miltei aina jokin hassu kaiku. Hieman totuutta välttelevä, ehkä jopa väheksyvä.  Esimerkiksi ”kiva tyttö” kuulostaa helposti siltä, ettei henkilö ole omaan makuun. Sain tänään viestin kaverilta, jossa vastattiin kysymykseen kuinka matka meni sanoilla ”kivasti”. Ensimmäinen ajatus oli – apua, onko kaikki hyvin ja mikä meni pieleen. 

Kivaan sunnuntaihin ja kivaan viikonloppuun ylipäätään, kuului tällä kertaa paljon omaa aikaa. Sain vihdoinkin hoidettua niitä todella tärkeitä ja ärsyttäviä asioita pois alta, siivosin ja nautin Kesäkaverit -elokuvasta, jonka katsoin. Tykkäsin!

Kaikki sujui hyvin, kunnes iltapäivällä lähdin raapustamaan pari päivää jo myöhässä ollutta esseetä. Kertoo huolestuttavan paljon seuraava: olin sen verran tuskissani, että kahden (kyllä, kahden. 2!!) tunnin jälkeen otin puhelimen käteen ja selailtuani hetken, latasin tinderin.. Uh oh. Ensimmäinen kuva oli kissaansa pussaava mieshenkilö, tekstinä oli ”ihan kiva”.

Ihan kiva tosiaankin, swipe left. (ja poistin appin)