Tilli

Yksi hyötykasviviljelyiden murheenkryyneistä minulle on ollut tilli. Jostain syystä sen kanssa on mennyt aina viljelyt ja kasvattamiset aivan poskelleen. Tänä kesänä kokeilin tilliä kolmella tavalla.

Ensin laitoin siemeniä itämään lämpimään kuistiin, tavalliseen puutarhamultaan, kauniiseen ruukkuun. Haaveissa korkeat kasvustot ja loppujen lopuksi kaunis kukinta. Ne siemenet olivat kruunutilliä. Odottelin odottelemasta päästyäni ja luovutin. 

Seuraavaksi ostin kohtalaisen kokoisen valmiin taimen, jonka istutin ryytimaalle. Se oli ostohetkellä oikein terhakka, noin kymmensenttinen ja oikein freessi. Parin viikon sateiden jälkeen se oli nuutunut näkymätömiin mintun ja mäkimeiramin alle.

Joskus kannattaa olla sitkeä ja kokeilla vielä yhtä uutta metodia. Tillin itäminenhän ei niinkuin periaaatteesa pitäisi kestää kolmea viikoa pidempää. No, laitoin pariin vanhaan parvekelaatikkoon multaa, johon olin sekoittanut hiekkaa. Muutama kikkare kompostimultaa syvemmälle ruukkuun ja pinnalle hentoinen kerros pelkkää hiekkaa ja siemenet. Ja katso, tällainen ikkunanpieli-istutus minulla on tänä kesänä! Istutusastiat ovat olleet suojassa sateilta ja olen kastellut niitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Ensi kesänä pääsen tämänkin asian kanssa huomattavasti helpommalla!