Pupun popsimaa

Kävin pienellä tammikuun tsekkausreissulla puutarhaan, jossa totesin että citykanit ovat löytäneet talvisen non-stopbuffetin. Kasvulaatikkoon oli jäänyt lehtikaalin jämiä ja näyttivät superfoodit maistuneen myös pitkäkorville. Tämä ei juuri harmita, jospa ensi kesänä laittaisi taas uuden satsin kasvamaan.

Seurasin jälkiä lumessa ja ne johdattivat minut ikivihreiden japaninsarojen luokse. Jep, kaipa ne siitä sitten taas keväällä tuuhettuvat uudelleen.

Siinä vieressä oli myös jo pari vuotta kasvanut ihana siniharmaa Boulevard sypressi. Näyttää myös pehmoiset havut maistuneen ikivihreiden välillä.

Kanervakokeiluni taisi saada yllätyslopun. Talvehtiminen (tai ainakin kukinta) taisi olla tässä.

Kolmisen vuotta ruukussa kasvanut metsäkuusi oli myös päässyt alaoksistaan. Pitäisikö tästä nyt tehdä omalaatuinen Suomalainen bonsaikuusi…

Voi elämä. Ihan pikkasen harmittaa tällaiset raadot pitkin puutarhaa. En uskalla edes miettiä sipulikukkia, joiden alut nousivat lämpimän joulukuun alussa. Ensi kesänä täytyy harkita raskaita toimenpiteitä kanituhojen välttämiseksi.