Joulukuusen uusi elämä

Joululoma on ohi ja kuusesta piti päästä eroon, vaikka se pitkin neulasensa tänä vuonna todella kiitettävästi. Tästä saan kiittää uutta (sysirumaa) kuusenjalkaa, jonka säiliöön mahtuu litratolkulla vettä.

Ensinnäkin, napsin pari oksaa tähän uuteen ihanaan sisutusrenkaaseen, jota voi käyttää esimerkiksi lintujen ruokinnassa. 

Viikko sitten käytin tätä myös kynttilän pidikkeenä, mutta se projekti ei sovi mun kärsivällisyydelle. Kuumensin renkaassa olevaa piikkiä ja pistin sen kynttilään ja vähä vähältä sain kynttilään riittävän syvän reiän. Steariinia sitten löytyi takilta, lattialta ja pöydältä ja luulen, että tämä projekti saa nyt jäädä hetkeksi. Vielä olisi yksi idea tästä renkaasta toteuttamatta – palaan siihen ehkä myöhemmin!

No mutta, lisää tästä joulukuusen hyötykäytöstä. Kävin viikonloppuna mökillä ja huomasin lumessa pupujen jälkiä, jotka risteilvät ympäri puutarhaa. Tulinkin siihen tulokseen, että jos meinaan säilyttää vaiveron ja pari kohtalaisen nuorta havua, on kasvit peitettävä.

Pilkoin siis joulukuusestamme isoimmat oksat, pistin ne jätesäkkiin ja roudasin kasvien suojaksi. 

Tämä havujen käyttö toimii toivoakseni suojana myös kevätauringon paahteeseen. Ikivihreät kasvit saattavat kuivua kevätauringon ahavassa, kun kasvit alkavat haihduttaa ja juuristo & maa on vielä roudassa. Tunnustan, etten ole viitsinyt aiemmin vaivautua suojaamaan kasveja, mutta viime vuosien kanituhot alkavat olla tarpeeksi. Ehkäpä tämä suojaaminen auttaa sekä pupuvaurioihin, että auringon polttamiin. Nyt saisi vielä tulla pieni lumipeite ja mielellään myös hieman jäätä, jotta puput eivät syö alkuruoaksi kuusen havuja ja jälkiruoaksi pensaita.