Kakkajuttuja

Tietyn ikäluokan ihmiset muistavat mainoksen mummeleista, jotka kyttäävät tienposkessa hevosten jälkeensä jättämiä kikkareita. Hevosenlanta oli ja on edelleen hyvä ja ilmainen lannoite pihan kasveille. Mainoksessa toki kerrottiin uudesta paketoidusta hevonkakasta, joka teki turhiksi mummujen väijyntäreissut hevosraiteilla.

Nykyään hevosten jättämiä läjiä ei kaupungissa enää juuri näy, mutta jokaikinen pääkaupunkiseudulla asuva on todennäköisesti törmännyt kanadanhanhiin tai valkoposkihanhiin. Hanhien jätökset ovat ikävä näky monen picnichuovan pohjassa mutta ehkäpä tähän on nyt löytynyt ratkaisu.

Tapasin työkuvioissa mummukan, joka kertoi laittaneensa tämän kesän kesäkukkaistutukseen kanadanhanhen kakkaa ja pelargonit ovat kukoistaneet paremmin kuin koskaan. Tiedä häntä, onko tarinaan uskominen mutta vinkiksi kaikille niille, joiden lähimaastoissa majailee hanhipopulaatio. Pussit mukaan iltakävelylle lähtiessä! Jään mielenkiinnolla odottelemaan, josko joku ottaisi ideasta kopin ja laittaisi tuleviin kausi-istutuksiin luomulannoitteet suoraan kaupungin rannoilta ja puistoista. Viime aikojen uutisoinnin perusteella hanhipopulaatioita taitaa olla useammassakin eri osassa kaupunkia ja luomulannoitteiden saanti on turvattu hamaan tulevaisuuteen.