Poimin puutarhasta syyskukkijoita ja omppuja, sillä olen lähdössä tapaamaan mummua joka ei näitä juuri enää livenä näe. On kiva viedä tuliaisia, joista riittää juttua monelta vuosikymmeneltä. Mitkä olivatkaan ne parhaat omenareseptit ja kuinka pihassa kukkii edelleen ne samat harmaamalvikit, kuunliljat ja hortensiat.
Hyvää Syyskuun ekaa viikonloppua kaikille!
Kirjoittelin alkukesästä villistä pelargonikimarasta etukuistilla ja täytyy sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen tuohon valintaan. Olin kesällä myös melkein kahden viikon session pois maisemista ja ne selvisivät myös siitä koettelemuksesta. Voin siis lämpimästi suositella pelargoneja myös perheisiin, joissa ei napoteta kotona ihan koko kesää tai haluta vaivata ketään kasteluasioilla. Pitkän kastelemattomuuden jälkeen kannattaa kuitenkin aloittaa kastelu uudelleen pienillä annoksilla ja suhteellisen miedolla lannoitemäärällä.
Värikkään pelargonikimaran vastapainoksi laitoin takaterassille jotain aivan muuta. Parvekeruukkuihin istutin valkoiset pelargonit jo toukokuulla ja hyvin kukkivat koko kesän. Kesäkuun kymmenennnen päivän istutusmyytti on nyt siis murrettu ja mun puolestani sen voisi vaikka siirtää toukokuun kymmenenteen.
Pelargonien läheisyyteen laitoin vanhan kukkatelineen, jonka ylähyllyllä kukki alkukesästä komeasti valkokukkainen sinisarja Agapanthus praecox. Kukinnat näivettyivät lomani aikana ja lopun kesää olikin tällainen viherkasvityyppinen ratkaisu mutta se sopi minulle aivan hyvin. Alahyllyllä levittäytyy suklaaminttu Mentha `Chocolade´. Amppelissa roikkuu vielä hieman piskuinen hopealehti Senecio cineraria, jonka istutin vastikään. Se kestää hyvin kylmää, joten sitä voisi sanoa ensimmäiseksi syysistutuksekseni 😀
