Mulla on huono tapa hamsteroida juttuja. Tykkään tavaroista, joilla on tarina ja joskus sen tarinankaan ei tarvii olla kummoinen. Kuluneena talvena säilytin pitkään tuota venäläistä olutpulloa. Se toimitti kastelukannun virkaa ja nyt se odottaa kesää, haluan kokeilla sen sopivuutta maljakoksi puutarhakukille.

Sitten tuo mummolasta saatu Riihimäen lasitölkki. Kierrätystä sekin tavallaan, mutta se taas on jo noussut omaan arvoonsa jo ikänsäkin puolesta. Mikä tekeekään tavarasta kierrättämisen arvoisen ja sen nousemiseen tavallisesta käyttötavarasta eri arvoiseksi? Mä ajattelisin, että muotoilu, värit, kokonaisuus ja tietty se, että se miellyttää omaa silmää.

Nämä kaksi asiaa ovat mun mielestä monikäyttöisiä ja saavat edelleen jatkoaikaa mun elämässä. Astioiden monikäyttöisyys on kyllä tarpeen mökkiolosuhteissa ja monella jutulla on useampi eri käyttötarkoitus. En millään malttaisi odottaa enää – vielä hetki ja kelit lämpenevät ja kasvukausi pääsee kunnolla alkuun!

p.s. Tämä kuva on helmikuulta. Jos vielä mielit leinikkejä, kipaise kukkakauppaan. Niiden sesonki alkaa olla lopuillaan. Se tarkoittaa usein myös hieman edullisempia hintoja kuin sesongin alussa!