Kun lähes koko puutarha vasta valmistautuu vihertymään, on pari pensasta raikkaan vihreänä jo nyt. Puksipuut Buxus aka koiranpensaat, menestyvät täällä eteläisessä Suomessa ihan mukavasti. Nimi koiranpensas viittaa sen ominaistuoksuun. Se haiskahtaa hieman siltä, että koira olisi lirauttanut reviirimerkkinsä sen juurelle ja sen vuoksi en suosittelekkaan istuttamaan pukseja esimerkiksi lasitetulle parvekkeelle. Haju voi olla aika voimakas suljetussa aurinkoisessa tilassa. Tai no, katsoin kerran Karl Lagerfieldistä kertovan dokkarin, jossa hän kertoi pitävänsä buxuksen tuoksusta. Hän liitti tuoksun lapsuutensa kesiin ja leikkeihin Ranskan muotopuutarhoissa. Mikäpä tällainen puutarhurinplanttu siis onkaan sanomaan siitä, mikä sopii kenenkin hajuaisteille.

Oikeanpuoleinen buxus on ollut aloillaan kaksi talvea ja vasemmanpuoleinen yhden talven. Kesällä ne jäävät ison omenapuun varjoon mutta näin keväällä paahtava aurinko hieman kurittaa niitä. Vanhemman yksilön vuosikasvu oli palanut sieltä täältä auringossa mutta ne saa nipsittyä pois vaivattomasti. Puksit voisi myös suojata mutta olen ottanut sellaisen linjan puutarhassa, että jos ei pärjää itsekseen niin voi-voi. 

Ne näyttävät vielä hieman hassuilta vierekkäin, kun niiden väriero on noin huima mutta vihreys tasoittuu ajan kanssa. Vanhempi yksilö näytti myös kalvakalta kun aikanaan sen löysin alennuslaarista mutta siinä ne nyt viihtyvät varsin tyytyväisenä yhdessä.