Puutarhanhoito on noin niinkuin kokonaisuutena ikuisuusprojekti, mutta halusin esitellä yhden yksityiskohdan tästä isommasta kokonaisuudesta. Kysymyksessä on luonnonkivipengerrys, joka on aloitettu joskus jonkun muun tekemänä ja minä olen sitten projektia laajentanut.

Lisäsin pengerrystä viime kesänä ja hiemanhan tuosta huomaa käsialan vaihtumisen mutta se ei mielestäni ole paha juttu. Tai ehkä se näkyy vaan omaan silmään? Kivien alla on juurimatto, soraa ja hiekkaa, sillä tällä paikalla oli aiemmin vatukko joka raivattiin. Projektin edetessä kivien koloihin jäi mukavia paikkoja, joita täyttää. Siinäpä sitä ikuisuusprojektia sitten onkin.

Pengerryksestä löytyy kokoelma erilaisia maksaruohoja, kivikkokilkkaa, metsämansikkaa (sekä luonnosta lisättyä että siemenestä kasvatettua) ja suikeroalpia. Lajit lisääntyvät varmasti vuosi vuodelta ja jossain vaiheessa lopputulos on toivoakseni jotain viherseinämän ja kiveyksen välimaastoa.

Viime kesän mehitähti oli tehnyt pieniä babytaimia pintaansa, joita siirsin uusiin paikkoihin. 

Kivikkokilkka on kova leviämään, se on muodostanut pienen viidakon betonilinnan kupeeseen. Linnan alla lymyili hämähäkki!

Kiveyksessä on siis sen sata pientä yksityiskohtaa. Tähän projektiin en kyllästy koskaan!

Osa kasveista lisää itseään omin päin ja joissain kohdissa teen omia pieniä sommitelmia.

Tänään sain naapuriltani tällaisen vaalean mytyn. Ei aavistustakaan mikä tämä on mutta se kasvoi kivilaatoituksen päällä ja kukkii kuulemma aikaisin keväällä valkoisin kukin. Veikkaan, että se viihtyy myös tässä kivikossa. 

Joudun nyt harkitsemaan, pitäisikö tätä kasvustoa jakaa vai laitanko tällaisenaan paikoilleen. Projekti jatkuu…