Kesä on edennyt sille mallille, että on aika kertoa kuulumiset kuluneelta kasvukaudelta elävän kranssin osalta. Kirjoitin aiheesta kesäkuulla ja lupasin palata aiheeseen myöhemmin.

Aluksi kranssi muutti paikasta toiseen mutta löysi lopulta mukavan kohdan viiniköynnöksen katveesta. Paikka on siis kohtalaisen varjoisa mutta sen pitäisi sopia begonialle. Kastelun hoidin suihkuttelemalla kasteluletkulla, toisinaan lorottelemalla kastelukannusta ja joskus myös upottamalla kranssi kokonaisuudessaan vedellä täytettyyn vatiin (siis silloin kun olin unohtanut koko kranssin olemassaolon joksikin aikaa).

Multa pysyi hyvin rakenteiden sisällä mutta en laittaisi kranssia vaaleaa seinää vasten koska sammal saattaa värjätä. Taustalle voisi tietysti kiinnittää jonkin rakenteen esim. pari puista pientä listaa voisi olla avuksi. 

Yksi asia jäi hoitamatta ja sen kyllä huomaa. Lannoitus. Huolellisemmalla hoidolla minulla olisi ollut kukkiva kranssi mutta vähemmän huolellisella sain tummalehtisen version murattihöysteellä. Toisaalta, kuka niitä kukkia kaipaa kun lehdissä on noin upea väri!

Heti alkumetreillä ilmeni, että kranssi vaatisi todella jämerän rakenteen koska painoa kertyy kastellessa. Kranssin venymisen hoidin niksipirkkatapaan pesulahenkarilla. Nappasin henkarin poikki koukun alapuolelta, pujottelin rakenteen läpi ja kiinnitin uudelleen. Vóila! Jämäkkä rakenne ja kiinnitysmahdollisuus samalla vaivalla.

Pahoittelut huonosta kuvan laadusta. Tekele painoi aikalailla ja projektin rahoitus ei riittänyt kuvausassariin.

Kranssin teko oli oikein hauskaa ja ajattelin kokeilla toisen kranssin tekoa vielä tänä syksynä. Seuraavalla kerralla keskityn vahvemman tukirakenteen valmisteluun ja kiinitän henkarin sammaleen sisään. Siinäpä se, kiva kesäprojekti päättyi tähän.